Kuivakäymälä on käymälä, jossa jätöksiä ei huuhdota vedellä, vaan ne kerääntyvät astiaan, säiliöön, kasaan tai kuoppaan. Jätökset voidaan jatkokäsitellä eri tavoilla: ne voidaan esimerkiksi kompostoida, siirtää pois tai kuivata. Haja-asutusalueilla, esimerkiksi kesämökeillä, joissa ei ole viemäröintiä, kuivakäymälät ovat yleisiä ja sijaitsevat usein erillisessä rakennuksessa, jolloin niitä kutsutaan ulkokäymälöiksi eli huusseiksi.
Kuivakäymälä voi sijaita sisällä tai ulkona, ja se voi olla tyypiltään esimerkiksi pakastava, kompostoiva tai tuhkaava käymälä.[1] Kuivakäymälä voi toimia myös virtsan ja ulosteen istuinerottelulla tai jälkierottelulla. Istuinerottelussa virtsa kerätään säiliöön heti kuivakäymälän istuimessa, jonka jälkeen sitä voidaan käyttää esimerkiksi lannoitteena.[2] Jälkierottelussa puolestaan virtsa ja uloste sekoittuvat ensin yhteen kompostisäiliöön, jossa ne erotellaan esimerkiksi välipohjalla tai siivilärakenteella.[3]
Kuivakäymälän kannalta tärkeitä ominaisuuksia ovat viihtyvyys, hajuttomuus sekä siivoamisen ja tyhjentämisen helppous.[1] Lisäksi kuivakäymälät auttavat vähentämään jätevesien aiheuttamaa ongelmaa, sillä ne kuormittavat huomattavasti vähemmän ympäristöä kuin vedellä toimivat käymälät, ja se on huomattavasti edullisempi, ympäristöystävällisempi ja helpompi vaihtoehto kuin vesivessa.[1]
Kuivakäymälän valintaan vaikuttavia tekijöitä ovat muun muassa sen sijainti riippuen, sijaitseeko kuivakäymälä ulkona vai sisällä.[1] Sisäkuivakäymälän kannalta tärkeitä seikkoja on sisätilojen olosuhteet, mm. viemäröinnin, tuuletuksen, ilmanvaihdon, veden kanavoinnin, käymäläjätteen varastoinnin ja sähkön tilanne, kun taas ulkokäymälää valitessa on syytä ottaa huomioon muun muassa viemäröinti ja etäisyys muihin tontteihin.[1]