Osa artikkelisarjaa:
Kristillinen kulttuuri
Kristillinen kulttuuri Perinteet Itäinen kristikunta Läntinen kristikunta Bysanttilainen kulttuuri Protestanttinen kulttuuri Kirkkovuosi Kulttuurikristityt Kristillinen media
Kirjallisuus Elämäkerrat Draama Hartauskirjallisuus Kaunokirjallisuus Runous
Media Elokuva Digitaalinen media Kustannus Lehdistö Radio Televisio
Musiikki Kristillinen nykymusiikki Suomigospel Joulumusiikki Lastenmusiikki Kirkkomusiikki Gospel Ylistysmusiikki
Taide Symbolismi Varhaiskristillinen taide Kirkkoarkkitehtuuri Ikonit Sisustus
Tiede Kristityt ajattelijat Tiedelehdet
Historia Kristinuskon historia Katolinen historia Ortodoksinen historia Kristinuskon vaikutus islamiin
n k m

Kristillinen musiikki tarkoittaa musiikkia, joka on kirjoitettu ilmaisemaan joko henkilökohtaista tai yhteistä uskoa kristillisestä elämästä ja uskosta. Kristillisen musiikin muodot vaihtelevat suuresti eri puolilla maailmaa kulttuurin ja sosiaalisen kontekstin mukaan.^[1] Kristillisellä musiikilla on useita eri tyylejä, kuten kristillinen nykymusiikki, gospel, virret ja ylistysmusiikki.^[2]

Kristillistä musiikkia käytetään muun muassa seurakuntien tilaisuuksissa, henkilökohtaisessa elämässä ja yhteisöjen kokoontumisissa. Kristillisen musiikin tarkoitus voi olla innoittaa, rohkaista ja ilmaista hartautta.^[2]

Kristillinen nykymusiikki ja gospel sijoittuivat vuoden 2024 ensimmäisellä puoliskolla viiden nopeimmin kasvava musiikkilajin joukkoon Luminaten tutkimuksessa. 2020-luvulla genre on kasvanut Yhdysvalloissa 50 prosenttia ja maailmanlaajuisesti 60 prosenttia.^[3]

Jumalanpalveluksissa ja kirkoissa soitettuun musiikkiin viitataan käsitteellä kirkkomusiikki.^[4] Suomessa kristilliseen musiikkiin on viitattu myös käsitteellä hengellinen musiikki, jolloin sillä on tarkoitettu erityisesti luterilaisen kirkon yhteydessä esimerkiksi virsikirjan ulkopuolisia hartauslauluja.^[5]

Amerikassa alkoi 1700-luvulla alkoi Ensimmäinen suuri herätys, jonka seurauksena syntyi runsaasti kristillisiä lauluja. Ajan tunnetuimpia lauluntekijöitä olivat Jonathan Edwards ja George Whitefield. 1800-luvulla kristillisiä lauluja käytettiin evankelioimistyössä merkittävässä määrin. Saarnaajien rinnalle tulivat laulavat evankelistat, jotka pitivät puheita ja lauloivat. 1800-luvulla tunnetuimpia lauluntekijöitä olivat Dwight L. Moody ja Ira D. Sankey.^[6]

Kristilliset laulut levisivät nopeasti Englantiin ja manner-Eurooppaan. Pian tämän jälkeen ne saapuivat myös Pohjoismaihin, erityisesti Norjaan ja Ruotsiin. Ruotsissa merkittävä lauluntekijä oli Lina Sandell ja merkittäviä laulavia evankelistoja olivat Oscar Ahnfelt ja Joël Blomqvist. Yhdysvalloissa, Englannissa ja Ruotsissa syntyneitä lauluja ilmestyi runsaasti Suomessa 1800-luvun lopulla ilmestyneissä herätysliikkeiden ja vapaakirkollisten kirkkokuntien kokoelmissa.^[6]

Gospel kehittyi Yhdysvalloissa 1800-luvulla ja se pohjautui erityisesti negrospirtuaaleihin. Gospelmusiikkin on vaikuttanut myös myöhempi afroamerikkalainen musiikki, jazz ja kansanmusiikki.^[7] Negrospirituaalit syntyivät afroamerikkalaisissa orjayhteisöissä, jotka huomasivat raamatullisia yhteyksiä omassa tilanteessan. Monissa spirituaaleissa käsitellään vapauden, maallisen kärsimyksen ja vapautuksen toivon teemoja. Niitä laulettiin sekä jumalanpalveluksissa että pellolla, ja ne siirtyivät suullisesti sukupolvelta toiselle.^[8]

1900-luvun puolivälissä voimistui suuntaus, jossa pyrittiin palauttamaan alkuperäisiä perinteitä seurakuntien musiikkiin. 1900-luvun puolivälissä rinnakkain vaikuttivat sekä alkuperäinen apostolinen perintö, keskiajan musiikillinen kehitys sekä protestanttisen musiikin erityispiirteet.^[9] 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa kristillinen musiikki levisi seurakuntien ulkopuolelle. Erityisesti Jeesus-liike oli isossa roolissa, kun kristillisestä musiikista alkoi muodostua oma musiikinalansa. Marsha Stevensin, Chuck Girardin ja Larry Normanin kaltaiset edelläkävijät yhdistivät Jeesuksesta kertovan musiikin aikansa tyylilajeihin.^[10]

Nykyisin kristilliselle musiikille on kehittynyt useita eri tyylilajeja. Kristillinen musiikki toimii eri tyylilajien kattokäsitteenä, ja se määritellään musiikin sanoituksellisen sisällön perusteella.^[10]

2020-luvulla suosittuja kristillisen musiikin esittäjiä ovat olleet Elevation Worship, Lauren Daigle, Phil Wickham, Hillsong Worship ja Brandon Lake. Kristillinen musiikki on ollut läsnä sosiaalisessa mediassa, mitä kautta musiikki on saanut uusia kuuntelijoita. Kristilliset artistit ovat myös tehneet yhteistyöprojekteja monien tunnettujen artistien kanssa.^[3]

Kristillinen nykymusiikki ja gospel sijoittuivat vuoden 2024 ensimmäisellä puoliskolla viiden nopeimmin kasvava musiikkilajin joukkoon Luminaten tutkimuksessa. Kasvua on tullut erityisesti milleniaalien ja nuorten kuuntelijoiden joukossa. 2020-luvulla genre on kasvanut Yhdysvalloissa 50 prosenttia ja maailmanlaajuisesti 60 prosenttia. Yhdysvaltojen ohella kristillisen musiikin kulutus on kasvanut Brasiliassa, Meksikossa, Etelä-Afrikassa ja Filippiineillä. Potentaalisia kasvumarkkinoita ovat myös Intia, Indonesia ja Saksa.^[3]

Pääartikkeli: Gospel

Gospel-musiikki jaetaan pääasiassaa kolmeen pääluokkaan: mustaan gospeliin, eteläiseen gospeliin sekä nykyaikaiseen gospeliin. Gospel-musiikin eri tyylilajeja ovat muun muassa gospelkuoromusiikki, gospelvirret, instrumentaaalinen gospel sekä negrospirituualit.^[11][12]

Perinteinen gospel on pohjimmiltaan etelävaltioista peräisin olevaa musiikkia, jota esittävät eteläisten kirkkokuorojen perinnettä jatkavat suuret ja sielukkaat kuorot. Perinteisellä gospelilla viitataan myös pienempien gospel-laulukvartettien musiikkiin sekä Mahalia Jacksonin kaltaisiin laulajiin, jotka ammentavat samasta perinteestä. Gospel-musiikin eri muotoja yhdistää niiden yhteys kirkoissa esitettyyn musiikkiin. Alun perin gospel nousi suosioon juuri kvartettimusiikin kautta. Suurin osa varhaisimmista ryhmistä koostui miehistä, mutta mukana oli myös muutamia naisryhmiä.^[13][10]

Perinteisistä gospel-muusikoista erityisesti Brother Joe May, James Cleveland, Mahalia Jackson ja Clara Ward Singers saivat laajaa suosiota sekä mustan että valkoisen yleisön keskuudessa. Lauluryhmistä merkittäviä esiintyjiä olivat Five Blind Boys of Mississippi, Soul Stirrers, Swan Silvertones ja Dixie Hummingbirds.^[14]

Gospelkuoroja on paljon niin perinteisen gospelin, mustan gospelin ja nykyajan urbaanin gospelin parissa. Gospel-kuoroille on tunnistettavaa sielukas ja voimakas ääni, mutta eri tyyleillä on omia hienovaraisia erityispiirteitä.^[15]

Gospel-kuorot syntyivät, kun gospel-musiikkia esitettiin seurakunnissa. Toisinaan yksittäiset solistit nousivat valokeilaan. Usein tämä tapahtui "call and response"-muodossa, jossa joko kuoro tai solisti toisti tai vastasi toisen juuri laulamaan sanoitukseen. Monesti solisti improvisoi melodiaa korostaakseen sitä. Suurkuorot syrjäyttivät vähitelle kvartettien suosion. Kuoronjohtajana on tullut tunnetuksi erityisesti Kirk Franklin.^[10][14]

Musta gospel nojautuu voimakkaasti perinteisiin negrospirituaaleihin. Musta gospel omaksui rytmisen painotuksen bluesista ja varhaisesta jazzista. Thomas A. Dorsey kiteytti tyylin vuonna 1932 julkasistussa kappaleesta Take My Hand, Precious Lord. Dorsey sävelsi myös monia muita mustan gospelin kulmakiviä. Vuosien mittaan gospel ja musta populaarimusiikki ovat lainanneet toisiltaan. Asteittain painopiste on kehittynyt R&B:n suuntaan. Mustalla gospelilla on ollut valtava vaikutus myös soul-musiikin kehitykseen.^[14]

Mustan gospelin kehittyminen omana tyylilajinaan lakkasi pitkälti 1970-luvun aikana. Musta populaarimusiikki oli kehittynyt huomattavasti ja samoin musiikkimaku kääntynyt enemmän funkin ja Philly soul-musiikin suuntaan. Nämät tyylilajit eivät olleet kovin käyttökelpoisia seurakunnallisissa yhteyksissä. 1980- ja 1990-luvuilla gospel-musiikki kehittyi vahvasti urbaanin gospelin suuntaan, johon vaikutti erityisesti nykyaikainen R&B-musiikki. Esimerkiksi Whitney Houstonin kaultaiset laulajat kehittyivät tämän tyylisuuntauksen keskuudessa. Suosittuja urbaanin gospelin artisteja ovat mm. Donnie McClurkin, Kirk Franklin, Mary Mary, Smokie Norful, Vickie Winans ja Yolanda Adams.^[10][14]

Eteläinen gospel on countrymusiikin gospel-muoto, jonka perustana ovat steel-kitarat ja rytmikitarat. Eteläinen gospel ammentaa bluegrass-, blues- ja hillbilly-musiikin elementtejä. Eteläisen gospelin ryhmät laulavat usein neliäänisesti, jossa on korkea tenori ja baritoni. Perinteisiä eteläisen gospelin edustajia ovat Happy Goodmans, The Speers ja Gold City. Suosittuja nykyartisteja ovat The Martins, Gaither Vocal Band ja Karen Peck & New River.^[10][16]

Pääartikkeli: Ylistysmusiikki

Inspiroivassa musiikissa korostuvat jousimusiikkki sekä mahtipontiset orkesteroinnit. Inspiroiva musiikki hyödyntää monia kristillisen musiikin suuntauksia, kuten kristillistä pop-musiikkia, nykymusiikkia, virsiä sekä ylistysmusiikkia. Monet kristillisen musiikin esittäjät ovat tehneet inspiroivan musiikin kokoelmia, joten tyylilajeissa on suurta vaihtelua. Selvästi ylistävät elementit kuuluvat ylistymusiikin piiriin. Suosittuja inspiroivan musiikin artisteja ovat muun muassa Amy Grant, Ray Boltz, Sandi Patty ja Selah.^[10][17]

Ylistysmusiikkia käytetään yleisesti seurakunnissa. Ylistysmusiikille ominaista ovat lyhyet ja helposti laulettavat kertosäkeet. Ylistysmusiikki on lähentänyt kristillistä musiikkia kohti psalmeja, joissa ovat myös kristillisen musiikin juuret. Ylistysryhmät laulavat pääasiassa yksi- tai kaksiäänisesti ja lauluja säestetään yleensä pianolla, kitaralla ja rytmisoittimilla. Tunnettuja ylistysmusiikin esittäjiä ovat muun muassa Chris Tomlin, Hillsong Worship, Matt Maher, Matt Redman ja SONICFLOOd.^[10] Ylistysmusiikki saapui Suomeen 1980-luvulla, jolloin seurakuntiin syntyi ylistyskuoroja.^[18]

Pääartikkeli: Kristillinen lastenmusiikki

Kristilinen lastenmusiikki on vauvoille, lapsille ja perheille suunnattua [kristillistä musiiikkia.^[19] Kristillisellä lastenmusiikilla voi olla erilaisia tehtäviä, jotka liittyvät muun muassa Raamatun opetteluun, pelkojen ja murheiden ehkäisyyn sekä turvallisen ilmapiirin luomiseen.^[20] Kristilisen lastenmusiikin avulla voidaan tukea myös seurakunnan lapsityötä ja seurakuntien antamaa lasten hengellistä kasvatusta.^[21][22]

Kristillistä lastenmusiikkia ovat julkaisseet monet kristilliset artistit kuten Carman, Sandi Patty ja Steve Green erilaisten projektien kautta. Tämän lisäksi on erikseen musiikkia, joka on lähtökohtaisesti suunniteltu lapsille, kuten Veggie Tales-sarjan musiikki, The Cedarmont Kids ja The Praise Baby Collection. Ensimmäinen esiteineille suunnattu yhtye oli Jump5, jota ovat seuranneet PureNRG ja The Rubyz.^[10] Kristillisiä lastenlauluja tuottavia kollektiiveja ovat myösShane & Shane, Hillsong Kids, Bethel Music Kids sekä Elevation Church Kids.^[23]

Pääartikkeli: Kristillinen nykymusiikki

Kristillinen nykymusiikki on pop-musiikkia, jossa on inspiroivia ja kristillisiä sanoituksia. Musiikillisesti kristillinen musiikki vastaa valtavirran pop- ja rock-musiikkia, ja siinä käytetään samoja melodia- ja tuotantoteknikoita. Kristillisen musiikkiteollisuuden myötä kristillisestä musiikista tuli elinkelpoinen musiikkimuoto ja monet kristillisen nykymusiikin levyt soivat nykyaikaisen musiikin radioasemilla.^[24]

Kristillisen nykymusiikin tyyli muodostui gospel-musiikin sekä soft rock- ja pop-musiikin pohjalta. Kristillisen nykymusiikin kehitykseen vaikutti myös nykyaikaisen markkinointitavan hyödyntäminen. Kristillinen nykymusiikki oli 1980- ja 1990-luvulla suosituin kristillisen musiikin tyyli, sillä se kuulosti valtavirtapopilta kristillisellä sanoituksella.^[11]

Nykyään kristillinen nykymusiikki pop-tunnelmaista, pehmeästi ja kevyesti esitetty musiikkia. Toisinaan siihen on sekoitettu folk-musiikin elementtejä. Suosittuja kristillisen nykymusiikin artisteja ovat Carmna, Michael W. Smith js Newsong.^[11][10] 2020-luvulla suosittuja kristillisen nykymusiikin artisteja ovat olleet muiden muassa Casting Crowns, Lauren Daigle, Phil Wickham, Katy Nichole, TobyMac, MercyMe, Chris Tomlin, Steven Curtis Chapman, Skillet ja Anne Wilson.^[25]

• Kirkkomusiikki

• Pajamo, Reijo & Tuppurainen, Erkki: Suomen musiikin historia – Kirkkomusiikki. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-X