Joki alkaa Tuoppajärvestä neljä kilometriä pitkällä jokiuomalla, joka laskee Pääjärveen. Uomaa kutsutaan Sohjananjoeksi, mutta se muodostaa venäläisessä hydrologiassa myös Koutajoen ylimmän osuuden. Joen niskalla sijaitsee Sohjanan kylä. Tuoppajärvi muodostaa kahden muun järven kanssa suuren Kuman tekojärven, jota säännöstelläänvesivoimatalouden tarpeisiin Kuman vesivoimalaitoksella (ven.Кумская ГЭС, Kumskaja GES). Voimalasta on matkaa merelle 146 kilometriä.[4] Myös suuri Pääjärvi on voimakkaasti säännöstelty järvi. Pääjärvestä jatkavaa Koutajoen 12 kilometriä pitkää jokiosuutta kutsutaan Kumaksi. Se laskee Soukelojärveen (ven.Соколозеро, Sokolozero), jota kutsutaan myös Iovan tekojärveksi. Soukelojärveen on johdettu erilaisilla kanavilla lisää vettä voimatalouden tarpeisiin. Näiden vesistöjärjestelyiden alapuolella sijaitsee Iovan vesivoimalaitos (ven.Иовская ГЭС, Iovskaja GES), josta on matkaa merelle vielä 79 kilometriä.[5] Voimalasta jatkaa 3,5 kilometriä pitkä Iovan (ven.Иова, Iova) jokiosuus, joka laskee Tutozeroon (ven.Тутозеро) ja jatkaa lyhyen kanavan läpi Koutajärveen. Tutozero ja Koutajärvi kuuluvat samaan (ven.Княжегубское водохранилище, Knjažegubskoje vodohranilištše) Knjažegubskin tekojärveen. Tekojärveä säännöstellään ja järvestä johtaa kanava Knjažegubskin vesivoimalaitokseen (ven.Княжегубскую ГЭС, Knjažegubskuju GES). Voimalasta on enää 1,2 kilometriä mereen [3].[1][a]
Koutajoen vesistön pinta-ala on 26 100 neliökilometriä ja valuma-alueen Venäjän puoleisen osan järvisyys on 14 %.[1] Toisessa lähteessä mainitaan Knjažegubskin vesivoimalaitoksen valuma-alueen pinta-alaksi 25 900 neliökilometriä. Voimalaitos sijaitsee 1,2 kilometriä merenrannasta. Joen alimmalla vesivoimalaitoksella on seurattu virtaamia vuodesta 1956 alkaen. Vuosina 1956–1988 mitattiin Knjažegubskin vesivoimalaitoksella keskivirtaamaksi (MQ) 276,15 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Vuoden 1961 helmikuun keskivirtaama oli 38,4 m³/s, ja vuoden 1981 heinäkuun keskivirtaama oli 1 020 m³/s.[3][a]
