Rikollisten suosimaa kapakkaa Oulussa pitävän Ellin (Suomu) poika Mika (Koivula) pääsee opiskelemaan Helsinkiin. Vankilasta vapautunut isäpuoli (Tuorila) vaatii poikaa palaamaan Ouluun.[1]
Tuotanto
Järvi-Laturi sanoi saaneensa alkusysäyksen elokuvan tekemiseen iltapäivälehden jutusta ”Alamaailma kosti – ruumis löytyi satama-altaasta”.[1]
Elokuva oli ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva paitsi ohjaaja Järvi-Laturille, myös pääosien nuorille Koivulalle ja Järnefeltille ja kuvaaja Kjell Lagerroosille.[2]
Vastaanotto
Kotia päin sai ristiriitaisia arvioita. Sen tosipohjaisuutta kritisoitiin, vaikka tarina ei tarkoin seurannutkaan innoituksena olleita tapahtumia.[1]Helsingin SanomienHelena Ylänen piti sitä 1980-luvun ehkä parhaana kotimaisena[2]. The New York Timesin Jane Maslin piti elokuvaa outona, totisena ja ankeana, näyttelijäsuorituksia epämääräisinä ja loppuratkaisua yllättävänä mutta ei valaisevana.[3]
↑ abcSinisalo, Kati: ”Mainetta päin. Ilkka Järvi-Laturi teki vaikuttavan debyytin”, Elävän kuvan vuosikirja 1990, s. 102–105. (Toim. Matti Apunen) Valtion Painatuskeskus, 1990. ISBN 951-861-951-4