Linnun pituus on 95–115 cm, siipien kärkiväli 250–290 cm ja paino 5,4–9,4 kg (vankeudessa negevensis-alalajin koiraat 6,5–9,2 ja naaraat 10,5–13,9 kg).[2] Korvakorppikotka on hyvin suuri, siipiväliltään Afrikan suurin korppikotka, tosin savannikorppikotka on keskimäärin painavampi. Naaras on koirasta kookkaampi. Sen höyhenpuku on ruskean ja mustan kirjava, ja kalju pää ja kaula ovat vaaleanpunaiset. Sukupuolet ovat samannäköisiä.
Esiintyminen
Nimialalaji tracheliotus esiintyy Afrikassa Sahelin alueen eteläpuolella sekä Itä- ja Etelä-Afrikassa lukuun ottamatta mantereen eteläisintä kärkeä. Erillispopulaatioita elää Mauritaniassa. Alalaji negevensis esiintyy Arabiassa ja Israelissa. Lajia on pesinyt aikaisemmin myös Pohjois-Afrikassa mutta on sieltä hävinnyt. Sitä tavataan satunnaisesti Välimerenmaissa. Maailman kokonaispopulaatioksi arvioidaan 8 500 yksilöä.[2][3]
Elinympäristö
Laji elää kuivilla savanneilla, aavikoilla ja vuoristossa merenpinnan tasosta 3 000:n, paikallisesti jopa 4 500 metrin korkeuteen saakka.[2] Se välttää ihmisasutusta, mutta voi tulla aterioimaan tienvarsien raadoille.
Lisääntyminen
Pesä on tavallisesti akasian latvakruunussa, joskus järeällä oksalla tai kallion ulkonemalla. Se on halkaisijaltaan yli kaksi metriä ja lähes metrin korkea oksakasa. Molemmat puolisot rakentavat pesää, johon ne kantavat oksat nokassaan. Naaras munii yhden valkoisen, ruskeatäpläisen munan, joka painaa lähes 250 g. Luultavasti vain naaras hautoo munaa 54–56 vuorokautta. Molemmat emot huolehtivat poikasista, jotka ovat lentokykyisiä noin 18 viikon ikäisinä. Laji on sukukypsä todennäköisesti 4–5 vuotiaana.
Ravinto
Korvakorppikotkat ovat raadonsyöjiä kuten muutkin korppikotkat. Ne ovat usein ensimmäisinä raadolla, sillä ne partioivat maastoa melko matalalla kaarrellen. Se on raadolla aggressiivisin korppikotkista, ja ryöstää ruokaa usein muilta. Se voi joskus saalistaa avuttomia nisäkkäiden pentuja ja nuoria flamingoja.
Lähteet
Cramp, Stanley (päätoim.) 1980: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. Vol. II. – Oxford University Press. Hongkong.
Viitteet
↑BirdLife International: Torgos tracheliotosIUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.2.2016. (englanniksi)
↑ abcFerguson-Lees & Christie: Raptors of the World. Houghton Mifflin Company, 2001. ISBN 0-618-12762-3(englanniksi)
_-_side_view.jpg)
