Konstantinos XI Palaiologos (kreik. Κωνσταντῖνος Δραγάσης Παλαιολόγος, Kōnstantînos Dragásēs Palaiológos; 8. helmikuuta 1405 – 29. toukokuuta 1453) oli Bysantin valtakunnan viimeinen keisari. Hän hallitsi vuosina 1449–1453.
Nuoruus
Konstantinos oli Manuel II:n ja serbialaisen prinsessan Helena Dragasin kahdeksas lapsi. Hän vietti lapsuutensa Konstantinopolissa. Konstantinos meni naimisiin Maddelena Toccon kanssa 1. heinäkuuta 1428. Magdalenan isä oli italialainen ja Epeiroksen hallitsija.
Vaimon kuoltua vuonna 1429 Konstantinos meni uusiin naimisiin Caterina Gattilusion kanssa. Hän oli Lesbos-saarta hallitsevan genovalaisen ruhtinaan tytär. Caterina kuoli vuonna 1442, eikä Konstantinos saanut lapsia kummassakaan avioliitossa. Vuonna 1443 hänestä tuli Morean (keskiaikainen nimi Peloponnessoksen niemimaalle) despootti.
Hallitsijaksi
Kun Konstantinoksen veli keisari Johannes VIII kuoli, syttyi riita Konstantinin ja hänen veljensä Demetrioksen välillä. Koska Bysantin valtakunta oli tähän aikaan Osmanien valtakunnan vasalli, pyysivät veljekset, että sulttaani Murad II ratkaisisi riidan. Murad valitsi Konstantinoksen, ja hänet kruunattiin Mistrassa 6. tammikuuta 1449. Tämän jälkeen hän yritti saada aikaan avioliiton kaukaisen sukulaisensa, Murad II:n lesken kanssa, mutta ilman tulosta.
Pian tämän jälkeen uusi sulttaani Mehmed II alkoi vaatia Konstantinopolia itselleen. Konstantinos kääntyi Länsi-Euroopan kristittyjen valtioiden puoleen saadakseen apua, mutta häneltä vaadittiin ortodoksisen ja katolisen kirkkojen yhdistämistä (jotka olivat suuren skisman seurauksena vuonna 1054 eriytyneet). Konstantinos julisti kirkot yhdistetyiksi vuonna 1452, mutta valtakunnan asukkaat vastustivat tätä. Lopulta tuli selväksi, ettei mitään apua saapuisi.
Konstantinopolin piiritys
Mehmed tarjosi Konstantinokselle Mistraa, mikäli tämä antaisi Konstantinopolin hänelle. Konstantinos päätti kuitenkin puolustaa pääkaupunkiaan viimeiseen asti. Konstantinopolin piiritys alkoi 2. huhtikuuta 1453. Konstantinos johti itse joukkoja, jotka yrittivät lyödä takaisin kaupunkiin tunkeutuneet osmanit. Hänen sanotaan kuolleen taistelussa.
Joidenkin lähteiden mukaan hänen ruumistaan ei löydetty, toisten lähteiden mukaan hänen päänsä pistettiin seipään nokkaan ja se oli nähtävillä monen päivän ajan. Legendan mukaan enkeli pelasti keisarin kesken taistelun ja vei hänet nukkumaan maan alle. Aikojen lopussa keisari herää eloon ja valloittaa kaupungin jälleen kristityille.
Lue myös
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
