Kolkyt ja risat palkittiin Golden Globe -gaalassa parhaana draamasarjana vuonna 1989, ja se oli palkintoon ehdolla myös 1988, 1990 ja 1991. Patricia Wettig sai roolistaan Golden Globen 1991, ja ehdolla olivat myös Ken Olin ja Mel Harris vuonna 1990.[3] Wettig ja Timothy Busfield palkittiin rooleistaan Primetime Emmyllä 1991, ja sarja toi tekijöilleen 11 muutakin Emmyä vuosien varrella saamistaan 42 ehdokkuudesta[4]. Sarja sai monia muitakin televisioalan palkintoja ja palkintoehdokkuuksia[5].
Sarja jakoi Yhdysvalloissa tv-kriitikoiden mielipiteitä: joku arvostelija kuittasi sen sarjaksi, jossa "valkoiset tyypit vain istuvat ja valittavat". Se saavutti kuitenkin varsin hyviä katselijalukuja arkidraamaksi markkinoilla, joissa yleisö oli tottunut sairaala- ja poliisisarjoihin ja rikkaista kertoviin saippuaoopperoihin.[6] Varsinkin sarjan kolmea ensimmäistä jaksoa on moitittu ja tarinan sanottu pääsevän kunnolla liikkeelle vasta niiden jälkeen[7].
Sakari Määttänen esitteli Kolmoskanavan Suomeen tuomaa uutuussarjaa laajassa jutussaan Helsingin Sanomissa syyskuussa 1988. Hänestä tämä amerikkalaissarja kertoo kerrankin oikeista ihmisistä oikeine tavallisine ongelmineen ”elämää vesittämättä”. Sarjan saamaa suosiota hän perusteli sen suuria sodanjälkeisiä ikäluokkia puhuttelevalla aitoudella ja samastuttavuudella. Senikäiset olivat 1980-luvun lopulla poliittisesti sallivampia ja kansainvälisemmin ajattelevia kuin vanhempansa, mutta taloudellisissa asioissa konservatiiveja ja tarkkoja ja siksi usein vanhempiaan paremmin menestyviä. Määttänen ihasteli käsikirjoitusta ja sen aitoa dialogia.[8]Helsingin Sanomien tv-sivun toimittajan Marjatta Möttölän mielestä Kolkyt ja risat ei ole eurooppalaisittain kovin vallankumouksellista, mutta kuitenkin hyvätasoista käyttödraamaa jonka nasevaa ja paikoin humoristista kulkua seuraa mielellään[9].
DVD-julkaisu
Sarjan tuotantokaudet julkaistiin DVD-kokoelmina vuodesta 2009 alkaen. Julkaisu viivästyi, koska sarjassa kuultavien kymmenien aikakauden hittikappaleiden käyttöoikeuksista sopiminen kesti kauan ja maksoi paljon[7].
