Knud Johannes Vogelius Steenstrup (1842–1913) oli tanskalainen geologi ja Grönlannin tutkija, joka teki useita tutkimusmatkoja Grönlantiin. Steenstrup tunnetaan erityisesti Grönlannin-matkoistaan, mutta hän kiersi myös Tanskassa ja tunsi kotimaansakin varsin kattavasti.[1]
Knud Johannes Vogelius Steenstrup syntyi Tanskassa syksyllä 1842 ja hänen isänsä oli Johan Peter Steenstrup. Tunnettu biologi Japetus Steenstrup oli Knud Johannes Vogelius Steenstrupin isän veli. Knud Johannes Vogelius Steenstrup kävi koulua Thistedissä ja vuonna 1863 hän suoritti farmasian tutkinnon. Vuosina 1866–1889 hän toimi assistenttina yliopiston mineraalinäytteitä esittelevässä museossa ja tämän työtehtävänsä myötä Steenstrup pääsi tutkimusmatkoille Grönlantiin. Kaiken kaikkiaan Steenstrup teki yhdeksän tutkimusmatkaa Grönlantiin.[1]
Steenstrup lähti ensimmäiselle matkalleen Grönlantiin vuonna 1871, kun edellisenä vuonna Nordenskiöld väitti löytäneensä Diskon läheltä suuria rautakimpaleita. Steenstrupin oli tarkoitus johtaa retkikunta noiden rautakimpaleiden luo ja tuoda ne sieltä mukanaan. Samalla matkalla Steenstrup vieraili myös Diskon basalttimuodostumilla ja Nuussuaqin niemimaalla.[1]
Steenstrupin kolmas matka Grönlantiin tapahtui vuonna 1874. Tuolloin hän kävi professori Johnstrupin kanssa Ivittuutissa ja sen jälkeen Kangerluarsukin vuonossa sekä muissa Qaqortoqin alueen vuonoissa, joista Steenstrup keräsi näytteitä tuoden arvokkaat näytteet mukanaan Tanskaan vuonna 1876. Vuonna 1877 Steenstrup johti tutkimusretkikuntaa nykyisen Paamiutin alueelle ja vuosina 1878–1880 hän kierteli Uummannaqin ympäristössä tehden matkallaan erilaisia tutkimuksia. Vuonna 1888 Steenstrup teki tutkimusmatkan nykyisten Qaqortoqin ja Nuukin seuduille keräten näytteitä, joilla hän pyrki korvaamaan aiemmilta matkoilta kerättyjä näytteitä, sillä aiempia näytteitä oli tuhoutunut Christianborgin linnan tulipalossa, kun näytteitä oli sijoitettuna sinne vanhan museon tilanpuutteen vuoksi.[1]
Vuonna 1889 Steenstrup alkoi työskennellä geologina Tanskan geologisessa tutkimuskeskuksessa, mutta hän ei kuitenkaan erityisemmin pitänyt tällaisesta laaja-alaisesta työstä, sillä häntä kiinnostivat vain jotkin yksityiskohtaisemmat asiat. Steenstrup kirjoitti suurta kartoitusprojektia varten käsikirjoituksen, mutta hänen laatimassaan käsikirjoituksessa oli vain kahdeksan sivua, minkä seurauksena Steenstrup irtisanottiin tehtävästään vuonna 1897. Steenstrup katkeroitui irtisanomisestaan ja nosti irtisanomisensa esiin monissa myöhemmissä tilanteissaan. Irtisanomisen jälkeen Steenstrup ei ruvennut enää pysyvään palkkatyöhön.[1]
Irtisanomisen jälkeen Steenstrup matkusti vielä uudestaan Grönlantiin. Vuonna 1898 hän kävin Diskolla ja 1899 Kangerluarsukin mineraaliesiintymällä. Näiden matkojensa jälkeen Steenstrup jätti Grönlannin-matkat, sillä hän alkoi olla jo vanha, ja siirtyi tekemään tutkimuksia kotioloissa. Steenstrupin terveydentila oli kuitenkin loppuun asti hyvä lukuun ottamatta kuuloa, joka heikkeni koko ajan iän myötä. Steenstrup käveli elämänsä viimeisiin viikkoihin asti päivittäin yliopiston mineralogiselle museolle, jossa hänellä oli oma työhuone. Sitten hänelle tuli useampia aivoverenvuotoja, joiden seurauksena hän menehtyi nopeasti.[1]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
