Kirsti Kasnio (10. marraskuuta 1937 Jyväskylä – 7. toukokuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti, lavastaja-puvustaja ja muotisuunnittelija. Taiteellisesti lahjakkaan Kasnion työura jakautui kolmeen tutkintoon ja jaksoon: lähes 30-vuotiseen arkkitehdinuraan, sen jälkeen lavastajan- ja puvustajantyöhön Helsingin eri teattereissa sekä lopuksi omassa designstudiossa tehtyyn uraan suomalaisen juhlamuodin suunnittelijana.

Venäläis-suomalaiseen sukuun^[1] perheen neljäntenä lapsena syntynyt Kasnio kirjoitti ylioppilaaksi Kouvolan tyttölyseosta vuonna 1958 ja aloitti samana syksynä arkkitehtiopinnot Teknillisessä korkeakoulussa Otaniemessä. Arkkitehdiksi hän valmistui 1967. 1990-luvun lama päätti Kasnion uran arkkitehtina ja hän hakeutui Taideteolliseen korkeakouluun lavastustaiteen linjalle, josta hän valmistui vuonna 1998. Kasnion lavastus- ja puvustustöitä olivat muun muassa Niskavuoren Heta Kansallisteatterissa (1998), Osiris Kansallisoopperassa (2003) ja På fullt allvar Lilla Teaternissa 2007.^[2]

2000-luvun vaihteessa Kasnio palasi jälleen Taideteolliseen korkeakouluun ja valmistui vaatetussuunnittelijaksi Muoti- ja tekstiilitaiteen osastolta vuonna 2002. Jo opiskeluaikana hän voitti Harakka-puvullaan Stockmannin järjestämän Millenium-iltapukukilpailun. Tyypillistä hänen suunnittelulleen olivat kantajansa kauneutta korostavat ilta- ja juhlapuvut, joiden tunnusomaisena valmistustekniikkana oli yleensä pliseeraus, sekä ylelliset turkisasusteet. Kasnio tuli tunnetuksi erityisesti itsenäisyyspäivän vastaanotoille suunnittelemistaan iltapuvuista, joita oli muun muassa Tarja Halosen, Marja Tiuran, Mari Kiviniemen ja Sari Sarkomaan yllä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Kirsti Kasniolle vuonna 2010 taiteilijaeläkkeen tunnustukseksi luovasta työstä Suomen kulttuurin hyväksi.

• Koskennurmi-Sivonen, Ritva: Kirsti Kasnio – muodin arkkitehti. (Tekstiilikulttuuriseuran julkaisuja, 7) Helsinki: Tekstiilikulttuuriseura, 2015. ISSN 1799-3962 ISBN 978-951-96080-5-1 Teoksen verkkoversio.