Kirkkokatu kuuluu Tampereen vanhimpiin katuihin. Lähes koko nykyinen katulinja esiintyi jo vuonna 1775 Tammerkosken kauppalan asemakaavaluonnoksessa, jonka pohjalta laadittiin myöhemmin Tampereen kaupungin ensimmäinen asemakaava (1779).[4] Katu oli aikoinaan nykyistä pidempi ja ulottui pohjoisessa Uudellekadulle eli nykyiselle Satakunnankadulle asti. Katu kulki Vanhan kirkon, Frenckellin tehdasalueen ja Molinin tontin puutalokorttelin vierestä.[5][6][7]
Kaupungin ensimmäisessä asemakaavassa nykyisen Keskustorin alueelle oli sijoitettu paikat neljälle kirkkorakennukselle. Tontit oli ilmeisesti varattu luterilaista, anglikaanista, reformoitua ja roomalaiskatolista kirkkoa varten, sillä Tampereelle pyrittiin houkuttelemaan eri uskontokuntia edustavia ulkomaisia tehtailijoita. Kirkkokatu kulki näiden kirkkotonttien välissä, mutta kadulla ei ollut vielä kaupungin alkuaikoina virallista nimeä. Ensimmäinen tunnettu maininta Kirkkokadusta (muodossa Kirko katu) on vuodelta 1790. Virallisen aseman kadunnimi sai vasta vuoden 1868 asemakaavassa.[8][9][10]
Kaupungin ensimmäinen kirkkorakennus oli Carlo Bassin suunnittelema luterilainen kirkko (nyk. Vanha kirkko), joka rakennettiin 1824 ja vihittiin käyttöön seuraavana vuonna. Muut torille kaavaillut kirkkorakennukset jäivät toteutumatta.[8][11]
Kirkkokadun pohjoispää sijaitsee nykyisessä asemakaavassa Keskustorin etelälaidalla eli niin sanotulla Jugendtorilla. Vanhankirkonpuiston edustalla on kuitenkin säilynyt jäänteenä hieman kadun vanhaa pohjoisosaa.[2][12]
Nykyinen rakennuskanta
Takon tehdasaluetta Laukontorin ja Kirkkokadun kulmauksessa.
Keskustorin ja Hallituskadun välillä kulkeva Kirkkokadun pätkä on osa Hämeenkadun, Hämeensillan ja Keskustorin muodostamaa valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä.[13] Kirkkokadun itäpuolella sijaitseva Takon tehdasalue kuuluu puolestaan valtakunnallisesti merkittävään Tammerkosken teollisuusmaisemaan.[14] Takon tehtaan savupiippu on yksi Tammerkosken kansallismaiseman symboleista.[15]
