King David Hotel sijaitsee Jerusalemissa. Se perustettiin 1930 ja se oli kaupungin ensimmäinen maailmanluokan hotelli. Tuolloisen Palestiinan mandaatin brittiläiset virkamiehet ja tiedustelupalvelu kuten MI5 käyttivät yhtä hotellin siivistä.[1]
Irgun oli juutalainen oikeistolainen maanalainen asejärjestö, jonka tavoitteena oli perustaa juutalainen valtio Palestiinaan. Irgun oli tehnyt terrori-iskuja brittejä vastaan jo aikaisemmin ja britit olivat puolestaan teloittaneet sen jäseniä.[2]
Räjäytys
22. heinäkuuta 1946 joukko Irgunin jäseniä soluittautui hotelliin.[3] Hotellin henkilökunta tapasi käyttää arabialaisia ja nuubialaisia asuja, joihin naamioituneena Irgunin jäsenet pääsivät hotellin kellariin. Kellariin vietiin maitotonkkia, joihin piilotettuna oli 225 kiloa räjähteitä. Irgunin mukaan räjäytyksestä varoitettiin etukäteen tekemällä nimettömiä puheluja hotellille, Palestine Post-lehdelle ja Ranskan konsulaattiin. Varoitukset eivät kuitenkaan johtaneet toimenpiteisiin brittien taholta. Tämä on saattanut johtua joko vahingosta, tai yleisestä toimintaperiaattesta.[1] Brittien mukaan he eivät saaneet riittävää varoitusta hotellin evakuoimiseksi ajoissa.[3] Ensimmäinen pommi räjähti kello 12.37.[1]
Seuraukset
Hotellin räjähdyksessä kuoli 91 henkilöä.[3] Kuolleet olivat sotilaita ja siviilejä.[2] Heidän joukossaan oli brittejä, arabeja ja juutalaisia. King David Hotelin pommi-isku oli suurin Irgunin toteuttamista terrori-iskuista.[3]
Brittijoukkojen komentaja Palestiinassa kenraali Evelyn Barker antoi briteille määräyksen pidättäytyä esimerkiksi juutalaisissa liikkeissä asioinnista juutalaisen kollektiiviseksi rankaisemiseksi.[3] Brittien toimet juutalaisia asejärjestöjä vastaan kiihtyivät. Toisaalta hotellin räjäytys vaikutti myös brittien päätökseen lopulta vetäytyä Palestiinasta. Räjäytys kiristi myös juutalaisten ja arabien välejä entuudestaan kireässä tilanteessa, joka lopulta johti Israelin itsenäisyyssotaan.[1]
Lähteet
↑ abcdSimon Sebag Montefiore: ”48 ja 50”, Jerusalem : kaupungin elämäkerta. Suomentanut Otto Lappalainen. WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-39328-4