Ranskan mielenkiinto Pohjois-Vietnamiin alkoi jo 1700-luvun lopulta, kun politiikasta kiinnostunut katolinen pappi Pigneau de Behaine värväsi ranskalaisia vapaaehtoisia taistelemaan Nguyễn Ánhin puolesta pyrkien saamaan etuisuuksia Ranskalle ja katoliselle kirkolle. Ranska aloitti siirtomaiden hankinnan alueelta 1858 muodostaen eteläisistä maakunnista siirtomaan Kotšin-Kiinan nimellä.
Tutkimusmatkailijat seurasivat Punaistajokea läpi Pohjois-Vietnamin aina joen lähteille Junnaniin. Tätä pidettiin tuottavana kauppareittinä Kiinaan, koska voitiin kiertää rannikolla olleet tullisatamat. Esteenä suunnitelman toteutumiselle oli mustalippuarmeijan, joka oli hyvin järjestetty Liu Yongfun johtama rosvojoukko, keräämät laittomat tullit Sơn Tâyn ja Lào Cain välillä.
Vuonna 1873 pieni luutnantti Francis Garnierin johtama ranskalainen osasto ylitti sille annetut ohjeet tunkeutuen Pohjois-Vietnamiin. Seurauksena oli joukko ranskalaisten saavuttamia voittoja vietnamilaisista, kunnes hallitus pyysi apua mustalippuarmeijalta. Ranskalaisten eteneminen pysäytettiin hieman ennen Hanoita. Garnier sai taistelussa surmansa.
Henri Rivièren matka Tonkinin alueella
Vuonna 1881 Henri Rivière lähetettiin osaston kanssa Hanoihin selvittämään Vietnamin vaateet ranskalaisia kauppiaita vastaan. Rivière rynnäköi 25. huhtikuuta 1882 Hanoin linnakkeeseen.
Ranskan ja Kiinan väliset neuvottelut katkesivat elokuun puolivälissä 1884, ja Amédée Courbet sai 22. elokuuta määräyksen hyökätä Fuzhoussa olevaa Kiinan laivastoa vastaan. Seuraavana päivänä käydyssä taistelussa Ranska sai hyvityksen Bac Len ylläköstä. Kahdessa tunnissa Courbetin johtama Kaukoidän laivue tuhosi Kiinan Fujianin laivaston sekä vaurioitti Foochowin laivastontelakkaa. Yhdeksän Kiinan laivaston alusta upposi mukaan lukien laivaston lippulaiva, korvetti Yangwu. Kiinalaisten tappioiksi on arvioitu noin 3 000 miestä ranskalaisten tappioiden jäätyä vähäisiksi. Vetäytyessään avomerelle Courbet tuhosi vielä joitakin rannikkopattereita.
.svg){kind=small}
