Ketohanhikki (Argentina anserina, syn. Potentilla anserina) on ruusukasvien heimoon ja parihanhikkien sukuun kuuluva kasvilaji, joka aiemmin luokiteltiin hanhikkeihin (Potentilla).
Ulkonäkö ja koko
Ketohanhikki on 50–80 cm pitkä hyönteispölytteinen rönsyilevä kasvi, jonka lehdykät ja kukkavarret kohoavat 10–20 senttimetrin korkuisiksi. Parilehdykkäisten lehtien lehdykät ovat yleensä vain alta himmeän tai hopeanhohtoisen silkkikarvaisia. Lehtien molempia pintoja verhoaa lähes valkoinen karvasilkki.[2]
Ketohanhikki kestää tallaamista ja kukkii kesä-elokuussa. Ketohanhikki saattaa olla puutarhassa ongelmallinen rikkakasvi, sillä se leviää usein punertavien rönsyjensä avulla nopeasti.
Levinneisyys ja elinympäristö
Suomessa lajia tavataan kedoilla, niityillä, rannoilla sekä tienvierillä Etelä-Suomessa ja Pohjanlahden rannalla. Ketohanhikin kukat saattavat alku- ja keskikesällä loistaa valtateiden varsilla satojen metrien pituisena vyönä.[2]
Luokittelu
Ketohanhikki kuuluu ruusukasvien (Rosaceae) heimoon ja parihanhikkien (Argentina) sukuun; aiemmin sen on katsottu kuuluvan läheisiin hanhikkeihin (Potentilla).
Ketohanhikki voidaan jakaa kahteen alalajiin,[3] jotka ovat puolikulttuurikasvupaikoilla viihtyvä pihaketohanhikki (Argentina anserina subsp. anserina) ja merenrantaniityillä kasvava meriketohanhikki eli merihanhikki (A. anserina subsp. groenlandica, syn. subsp. egedei).
Käyttö
Ketohanhikin juurista keitetään joskus teetä. Kasvia on myös viljelty ruoaksi; sen juuret ovat syötäviä, mutta villien yksilöiden juuret eivät sovellu tähän pienuutensa vuoksi. Niitä on myös hankala puhdistaa. Sahalaitaisista, alta karvaisista lehdistä on valmistettu salaattia ja rohdoksia. Ketohanhikkia on käytetty lievittämään kuukautiskipua ja laukaisemaan lihaskouristuksia.[2]
Kuvia
Lähteet
- Kotimaan luonto-opas. WSOY, 1999.
Viitteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Argentina anserina | |
|---|
| Potentilla anserina | |
|---|
