Ilmoitathan asiasta myös artikkelin aloittajalle lisäämällä tämän keskustelusivulle seuraavan mallineen: {{subst:Poistokeskustelu aloitettu|Keski-Andien intiaanikulttuurit|Keskustelu:Keski-Andien intiaanikulttuurit}} --~~~~
Keski-Andien intiaanikulttuurit tarkoittavat Keski-Andien, lähinnä Perun, kulttuureja. Intiaanien kulttuuriperintö oli tuhansia vuosia vanha. Alueen historiassa vuorottelevat horisontitselvennä, joiden aikana sama arkeologinen vaihe näkyy laajalla alueella, ja välikaudet, jolloin kulttuuri on ollut pirstaloituneempaa. Tunnetuin vaihe on inkojen kulttuuri ja sen ajoilta säilyneet muumiot, keramiikka ja tekstiilit.
Ensimmäisten Keski-Andien asukkaiden yhteisöt noudattivat ikivanhaa kivikautistavuosikiertoa: liikuttiin kalojen, riistan ja muun ravinnon perässä vuodenaikojen mukaan kiertäen tiettyä aluetta. Noin 8500–6500 eaa. harrastettiin muun muassa chilipippurin ja papujen puutarhaviljelyä, mistä on jäänteitä Guitarreron luolassa[1]. Keski-Andeilla syntyi kiinteitä kalastukseen ja puutarhaviljelyyn pohjautuvia kyliä noin 5000 eaa. Laama ja alpakka kesytettiin noin 4300–3000 eaa.[2]
Metsästyksen merkitys väheni 5000–3300 eaa., ja kalastuksen ja kasvien hyödyntäminen lisääntyi[3].
Ehkä jo 4800 eaa.[1], viimeistään noin 4000–3200 eaa. alettiin viljellä maissia, muttei se ollut yleistä. Pohjois-PerunCajamarcan alueen Zañajoen laaksosta Nanchocista on löydetty varhaisia kastelukanavia noin kuudentuhannen vuoden takaa ja suunnilleen samoihin aikoihin sinne rakennettiin kaksi pitkulaista maakumpua, jotka lienevät liittyneet varhaisiin uskonnollisiin uhrirituaaleihin ja yhteiskunnan jakautumiseen kahteen ryhmään.[4] Ehkä noin 4200–4000 eaa. Lurinin laakson Cerro Palomasta on löydetty osittain maahan upotettu neliömäinen huolellisesti kivetty syvennys, joka on luultavasti julkisen rakennelman perustus.[5][6]
Noin 3500 vuotta eaa. Anconissa ja Chilcassa viljeltiin puuvillaa ja asuttiin kiviseinäisten, ruokokattoisten talojen muodostamissa kylissä.[7]
Caralin temppelien raunioita.
Noin 5000 vuotta sitten Perun ilmasto muuttui kuivemmaksi ja viileämmäksi, ja asutus siirtyi jokilaaksoihin[8].
Varhaiset temppelikeskukset syntyivät lähinnä Perun rannikoille ja jokilaaksoihin noin 3500–2600, näitä olivat muun muassa Huaricanga ja Caral[9], jossa oli tuhansia asukkaita.
Saviastioiden valmistamisen taito levisi Peruun pohjoisesta Ecuadorista ja Kolumbiasta noin 2000 eaa. Siitä alkoi varhaiskeraaminen kausi eli ns. alkujakso, jolloin tehtiin paljon suuria U:n muotoisia temppeleitä, jotka liittynevät moninaisiin uhrirituaaleihin, kenties ihmisuhreihinkin. Aika oli sotaista. Asutuskeskukset olivat suuria. Tunnetuin niistä on Cerro SechinCasmajoen laaksossa.[10] Kullan ja kuparin sulatus saattoi alkaa jo 2000 eaa.[11][12][13], mutta kuparin sulatus viimeistään noin 1400–1100 eaa.[14][15][16]. Varhaista metallinkäsittelyä on löydetty muun muassa Kotoshista.[17]
Varhainen horisontti
Chavinkulttuurin veistos.
Keski-Andien varhainen horisontti noin 900–200 eaa. oli Perun intiaanikulttuurien historiassa kausi, jolloin Chávinkulttuuri levittäytyi laajalle alueelle.[18] Muita ajan kulttuureja olivat Paracas Etelä-Perun rannikolla, Cupisnique Pohjois-Perun rannikolla, Sechura ja Ancón.
Rannikon keskukset heikkenivät ja romahtivat noin 1000–700 eaa. ehkä kuivuuden takia.[19]El Niño -ilmiö näyttää voimistuneen samoihin aikoihin noin 1200–800 eaa.[20] Chavín oli ensimmäinen laaja kulttuuriaalto vuoristossa noin 1000 eaa.[19] jonka leviäminen saattoi liittyä voimakkaaseen maissin terassiviljelyyn. Näihin aikoihin maissi tuli merkittäväksi ravinnon lähteeksi koko Perussa. Samaan aikaan kangaspuut yleistyivät ja metallien käsittelytaito kehittyi, kullan rinnalle tuli muita metalleja. Ensi kertaa kairausnäytteissä näkyy noin vuonna 700 eaa. kuparin aiheuttama saastuminen.[21] Metalli ei ollut vieläkään yleistä. Chavínin hajottua syntyi paikalliskulttuureja, muun muassa Pohjois-Perun rannikon Moche.[22] Se tunnetaan muun muassa taitavasti tehdyistä saviastioista ja metallitöistään.
Keski-Andien keskihorisontti 600–1000 jaa. oli muinainen kausi, jolloin Perussa ja Boliviassa levittäytyi kaksi suurta intiaanivaltiota, Tiwanaku ja Wari.[18][23] Nämä on löydetty arkeologisissa kaivauksissa ja ajoitettu summittaisesti. Wari levisi lähinnä nykyisessä Perussa, ja Tiwanaku Pohjois-Bolivian Andien ylätasangoilla. Wari levisi myös Perun rannikolle Mochen alueelle, ja etelään Nazcan seuduille. Tiwanakun ja Warin lisäksi muita ajan keskuksia olivat Piura ja Gorbanzai.
Tiwanakun ja Warin suhdetta ei tunneta. Usein on väitetty niiden olleen vihollisvaltioita ja/tai muuten kilpailijoita. On jopa väitetty Warin vallanneen ainakin vähäksi aikaa Tiwanakun. Tiwanaku ja Wari romahtivat tuntemattomasta syystä äkkiä noin vuosien 950–1100 välillä. Yhtenä syynä kulttuurien luhistumiseen on pidetty keskiajan lämpökauden päättymiseen liittynyttä kylmenemistä ja kuivumista, joka tuhosi peltoja ja aiheutti nälänhätää. Tämä olisi luhistanut keskusvallan. Mutta on epäilty myös vieraiden valloittajakansojen saapumista alueelle.lähde?
Ensimmäinen Perun Andien pronssiesine on löydetty Warin romahduksen jälkeiseltä ajalta, vuodelta 1000 jaa.[24]
Myöhäinen välikausi
Myöhäisen välikauden alueita
Keski-Andien myöhäinen välikausi oli Perun muinaisten intiaanikulttuurien historiassa ajanjakso 1000 jaa.–1476.[18] Tällöin Andien vuorialueen suuret valtiot Tiwanaku ja Wari olivat luhistuneet, ja inkavaltio vasta odotteli nousuaan.
Chimu-kulttuurin kalanmuotoinen saviastia.
Niinpä rannikolla ja ylämaassa kukoisti monia paikallisia kulttuureja. Niitä olivat Lambayeque, Chancay, Chincha, Chimú, Chancaliitto, Chachapoyat, Reinos Altiplánicos, Etnias Andinas.
Vuoden 1000 jälkeen metallinkäsittelytaito todella yleistyi Perussa.
Noin 1200 luonnonantimiltaan rikkaaseen Cuzcon laaksoon syntyi pieni kuningaskunta, joka valtasi alueita lähistöiltä 1300-luvulla. 1400-luvun puolivälin jälkeen voimakkaat inkahallitsijat Pachacútec ja Topa Inca laajensivat tämän inkavaltion suurvallaksi, joka ulottui Pohjois-Boliviasta Ecuadoriin asti. Inkat loivat tiukan keskusjohtoisen valtion, jota johti Auringon jumalan Intin poikana pidetty hallitsija.
Myöhäinen horisontti
Keski-Andien myöhäinen horisontti vuosina 1476–1534[18] Perun seudun intiaanikulttuurien historiassa oli kausi, jolloin inkojen suurvalta levittäytyi laajalle alueelle Andeilla ja rannikoilla. Inkojen kanssa kilpaili Perun pohjoisrannikolla Chimor eli Chimú. Pohjoisessa vuoristossa oli chachapoya-intiaaneja. Etelässä inkat valloittivat Chancayn ja Chinchan pienet rannikon valtiot. Kahden inkahallitsijan, Pachacutin (1438–1471) ja Tupac Inca Yupanquin ("Topa Incan") (1471–1493) valloitusretket tekivät inkavaltiosta valtavan.
Sisällissota oli heikentänyt inkoja, kun konkistadoriFrancisco Pizarro saapui valtaamaan inkojen valtakunnan vuonna 1531.
Túpac Amaru II johti intiaanien kapinaa espanjalaisten valtaa vastaan 1780, mutta kapina kukistettiin.[25]
Intiaanien kulttuuri itsenäisessä Perussa ja Boliviassa
Itsenäistymisen jälkeen espanjalaisten plantaasit siirtyivät heidän Amerikassa syntyneille jälkeläisilleen. Alkuperäisväestön olot eivät juuri parantuneet.[26] Maaseutuväestön olot paranivat vasta maareformien myötä Boliviassa 1953, Perussa 1969.[27]
Ketšua on nykyisin toinen Perun virallisista kielistä. Useimmat Perun intiaanit osaavat ketšuaa, mutta aimara on monen äidinkieli varsinkin maan eteläosassa.[28] Ketšuan ja aimaran kielellä on nyt alettu kirjoittaa kirjallisuutta.[29]
Keski-Andien historiassa vuorottelevat horisontit, joiden aikana sama arkeologinen vaihe näkyy laajalla alueella, ja välikaudet, jolloi kulttuuri on ollut pirstaloituneempaa. Taulukossa on osa Keski-Andien alueella vaikuttaneista kulttuureista.[30]
Dillehay T & Kaulicke P: From Foraging to Farming in the Andes: New Perspectives on Food Production and Social Organization. Cambridge University Press, 2011. ISBN 9781107005273
Ilmonen, Anneli, Talvitie, Jyrki K.: Kultakruunu ja höyhenviitta : inkat ja heidän edeltäjänsä - Perun kolme vuosituhatta. Tampereen taidemuseo, 2001. ISBN 952-9549-62-8
Keatinge R W: Peruvian Prehistory: An Overview of Pre-Inca and Inca Society. Cambridge University Press, 1988. ISBN 9780521275552
Korpisaari, Antti: Metsästäjä-keräilijästä kaupunkilaiseksi. (Teoksessa Silfverhuth ja Ilmonen (toim.): Peru Andien maan kolme vuosituhatta) Tampereen taidemuseo. ISBN 952-9549-64-4
Pärssinen M: Andien ihminen. Suomen Madridin-instituutti, 2004. ISBN 952-5481-02-6
Sherratt A & Hammond, N: The Cambridge encyclopedia of archaeology. Crown Publishers, 1980. ISBN 9780517534977
Silverman H: Andean archaeology. John Wiley & Sons, 2004. ISBN 9780631234012
↑Mark Aldenderfer, Nathan M. Craig, Robert J. Speakman, Rachel Popelka-Filcoff: Four-thousand-year-old gold artifacts from the Lake Titicaca basin, southern Peru. Proceedings of the National Academy of Sciences of the United States of America, 1.4.2008, nro 13, s. 5002–5005. PubMed:18378903doi:10.1073/pnas.0710937105ISSN 0027-8424Artikkelin verkkoversio.
↑M. Cristina Scattolin, M. Fabiana Bugliani, Leticia I. Cortés, Lucas Pereyra Domingorena, Marilin Calo: A 3000-YEAR-OLD COPPER MASK: ARCHAEOMETALURGICAL ANALYSIS AND REGIONAL COMPARISONS. Boletín del Museo Chileno de Arte Precolombino, 00/2010, nro 1, s. 25–46. doi:10.4067/S0718-68942010000100003ISSN 0718-6894Artikkelin verkkoversio.
↑Powell, Eric A. (Sep–Oct 2017). "Andean Copper Age" (PDF). Archaeology. 70 (5): 20. ISSN 0003-8113. Retrieved 31 August 2017
↑Karen Olsen Bruhns: Ancient South America. Cambridge [England] ; New York : Cambridge University Press, 1994. ISBN 0-521-25920-7Teoksen verkkoversio Viitattu 4.11.2020.
↑ abcdeHistoriallinen aikakauskirja, s. 222. Suomen Historiallinen Seura, 1981.
↑ abBruceowen.com The Early Horizon: Chavín de Huántar and the spread of Chavín ideas. (englanniksi)
↑Geoscienceworld.org Variation in Holocene El Niño frequencies: Climate records and cultural consequences in ancient Peru. (englanniksi)
_01.jpg)