Jorma Avelin (graafinen suunnittelu ja tietokoneanimaatiot Eila Hutri (animaatiohahmojen suunnittelu ja animointi) Mia Keurulainen (animointi) Kirsti Tulonen-Seppänen (animaatiohahmojen suunnittelu ja animointi) Sam Shingler (animaatiot) Stan Shingler (visuaalinen ideointi)
Kertomuksia kaatopaikalta on suomalainen Yleisradion vuonna 1993 valmistunut kuusiosainen ympäristökasvatuksen opetussarja.[3][4] Sarjassa on oikeaa liikkuvaa kuvaa sekä animaatiota.
Sarja on esitetty Yle TV1-kanavalla Koulutelevision ohjelmistossa. Ensimmäisen kerran sarja esitettiin loka-marraskuussa 1993.[5] Sarja on esitetty ensiesityksen jälkeen uusintana vuosina 1994, 1995 (Koulu-TV:n ruotsinkielisellä ohjelmapaikalla nimellä Sagor från en soptipp[5]), 1998 ja 2003.[6] Sarja on julkaistu Yle Tallennemyynnin kirjastotallenteena.[3]
Varoitus:Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Sarja kertoo kaatopaikalla elävistä esineistä ja jätteistä, jotka keskustelevat eri aineiden ekologisesta kierrosta. Jokaisessa osassa kaatopaikalle päätynyt esine tai jäte kertovat kukin oman elämätarinansa.[4]
Yksi sarjan päähenkilöistä on Janne-nimisen pojan apina-pehmolelu, joka tarinan mukaan päätyi kaatopaikalle vahingossa. Sarjan edetessä pehmolelu pohtiikin usein löytääkö Janne enää häntä vai onko kaatopaikka hänen viimeinen paikkansa. Sarjan viimeisessä jaksossa kaatopaikan työntekijä nappaa pehmolelun talteen. Janne ja hänen äitinsä ovat kierrätysmyymälässä tutkimassa tavaroita. Janne avaa myymälässä myynnissä olevan arkun kannen, jonka alta paljastuu erilaisia tavaroita, ja tavaroiden joukosta löytyy myös hänen hukkaamansa apina-pehmolelu. Jälleennäkeminen on onnellinen hetki, ja apina toteaakin "Ei tarvinut jäädä kaatopaikalle.".
