Planeetta on todennäköisesti noin puolitoista kertaa Maata painavampi, mutta saattaa mahdollisesti olla massaltaan hieman Maata kevyempikin. Se on kuitenkin ensimmäisiä löydettyjä suunnilleen Maan kokoisia planeettoja, ja joka on elämälle suotuisien olosuhteiden ansiosta mahdollisesti elinkelpoinen ja juuri siksi merkittävä löytö. Planeetan koosta päätellen sillä ei voi olla tiheää myrkyllistä kaasukehää, mutta se kykenee pitämään elämälle ehkä soveltuvan kaasukehän pitkiä aikoja.
Planeetalla saattaa olla nestemäistä vettä. Planeetta on hieman maata kylmempi, mutta tämä ei estä elämän muotoutumista. Kepler-avaruusteleskooppi havaitsi planeetan yhdessä neljän muun planeetan kanssa. Muut Kepler 186:n kanssa samaa M-luokan kokoista tähteänsä kiertävät planeetat ovat liian lähellä emoaurinkoaan ollakseen asuinkelpoisia kiertolaisplaneettoja.
Vaikka Kepler 186f kiertää varsin lähellä keskustähteään, se on melko kylmä, koska punertava keskustähti on niin himmeä.
Kepler-186f:n etäisyys keskustähdestään on noin 0,36–0,40 AU:ta. Tämä vastaa Merkuriuksen etäisyyttä Auringosta. Mutta Aurinkoa kylmempi ja pienempi M1V-spektriluokan keskustähti Kepler 186 säteilee vain noin 0,04–0,046 Aurinkoa, koska on pienimassainen punainen kääpiö. Näin ollen planeetta saa arviolta noin 0,32 aurinkovakion verran säteilyä[1]. Niinpä Kepler 186f:n uskotaan kiertävän elinkelpoisen vyöhykkeen ulkolaidalla, jossa planeetan elinkelpoisuus riippuu pitkälti planeetan kaasukehän paksuudesta ja koostumuksesta.
Paksu hiilidioksidikaasukehä saattaisi lämmittää planeettaa ja tehdä ainakin osan siitä suotuisaksi elämälle. Jos hiilidioksidia olisi kaasukehässä 0,5–5 baaria ja typpeä 0–10 bar, planeetan keskilämpötila olisi joidenkin arvioiden mukaan yli 0 °C. Tämä on vain arvailua, sillä noin 500 valovuoden päässä olevan Kepler 186f:n fysikaaliset ominaisuudet tunnetaan erittäin huonosti. Lähinnä planeetan säde ja etäisyys keskustähdestään sekä joitain näistä johdettavia numerotietoja tunnetaan. Ei osata täsmälleen sanoa, onko planeetan pyöriminen vuorovesilukkiutunut, tähän uskotaan olevan 50 %:n mahdollisuus. Näin, koska emoauringon ikää ei tunneta. Tässäkin tapauksessa paksu hiilidioksidikaasukehä tekisi planeetan pimeän puolenkin elinkelpoiseksi. Planeetta saattaa pyöriä paljon Maata hitaammin, ja yksi pyörähdys saattaisi olla vuorovesijarrutuksen takia hidastunut viikkoihin tai kuukausiin.
Kepler 186f:n maankaltaisuudeksi väitetään mahdollisesti asuttavien eksoplaneettojen luettelossa 0.64[2], mikä on suunnilleen sama kuin Marsinasuttavuus. Kepler 186f:stä käytettiin aiemmin nimiä KOI-571-05 tai KOI-571.05.
Massa kohtalaisen lähellä Maan massaa
Planeetan säteeksi on arvioitu tähdenpeittokeinolla 1,11 ± 0,14 eli 0,97–1,25 kertaa Maan säde[3]. Planeetan massa saattaisi olla 1,44 Maan massaa, jos sen säde olisi 1,11 Maan massaa, ja planeetan koostumus on kolmannes rautaa ja melkein kaksi kolmannesta silikaattia, niin kuin Maalla[4]. Eräiden arvioiden mukaan planeetta olisi hieman tätä isompi, noin 1,13–1,17 Maan sädettä.
Luultavasti planeetalla ei ole elinkelvottomaksi tekevää paksua vety–helium-kaasukehää, jollaisia on yli 1,5 Maan säteisillä kohteilla.
