Kenttätykistöpatteriston määrävahvuus talvisodan aikana oli riippuvainen lähinnä siitä millainen tykkikalusto patteristolla oli käytettävissään.

Pääsääntöisesti pyrittiin siihen, että kaksi alayksikköä (eli patteria, joka vastasi lähinnä jalkaväen komppaniaa) olisi varustettu kanuuna-kalustolla (yleensä 76,2 mm) ja yksi alayksikkö haupitsi-kalustolla (yleensä 122 mm).

Patteristo vastasi lähinnä jalkaväkipataljoonaa määrävahvuuksiltaan.

Aivan kaikkien patteristojen osalta kyseiseen kalustotavoitteeseen ei päästy. Muun kaluston osalta ongelmana oli myös kaluston riittävyys, jota puolustusvoimilla ei ollut kylliksi.

Määrävahvuuteen kuului:

• 12 tykkiä
• noin 780 henkilöä
• noin 430 hevosta

Kenttätykistöpatteristo oli organisoitu siten, että siihen kuuluivat muun muassa:

• Esikunta
  • Komentotoimisto
  • Huoltotoimisto
  • Esikuntapatteri (vastasi siis esikuntakomppaniaa)
    • Viestijaos
    • Asemajaos (valmisteli tuliasemia)
    • Toimitusjaos (talous-, lääkintä- ja eläinlääkintä)
• Patteriston kolonna
  • Ampumatarvikekolonna
  • 2 elintarvikekolonnaa
• 1. patteri
  • Komentoryhmä
  • Toimitusjaos
  • Tulenjohtue
    • 2 tulenjohtoryhmää
  • Tulipatteri (yhteensä 4 tykkiä)
    • Asemajaos
    • 1. tulijaos (2 tykkiä)
    • 2. tulijaos (2 tykkiä)
• 2. patteri
  • kuten edellä
• 3. patteri
  • kuten edellä

Numerointi perustui samaan menetelmään kuin jalkaväessä. Esimerkiksi KTR 13:n ensimmäisen patteriston toinen patteri numeroitiin 2.(/I)/KTR 13 ja KTR:n kolmannen patteriston ensimmäinen patteri numeroitiin 9.(/III)/KTR 13.

• Suomalaisen kenttätykistön kalusto talvisodassa
• Luettelo talvisodan tykistöyksiköistä

• Sotatieteen laitos: Talvisodan historia 1. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1991. ISBN 951-0-08715-7