Kaspar Schwenckfeld (1489–1561) oli saksalainen uskonnollisen lahkon perustaja. Hän opiskeli Kölnissä ja Frankfurtissa ja astui 1510 Liegnitzin herttuan palvelukseen mutta luopui hovipalveluksesta 1522. Talvella 1521–1522 hän tutustui uskonpuhdistajiinWittenbergissä. Hän kuitenkin irtautui 1524 Lutherista, joka hänen mielestään pilasi uskonpuhdistuksen kirkkolaitoksellaan. Erottuaan uskonpuhdistajista hän lähestyi kasteenuudistajia, joiden kanssa hänellä oli paljon yhteistä. Hän piti tärkeänä välitöntä hengen ilmoitusta, jota hän vastoin ulkonaista sanaa nimitti sisälliseksi sanaksi. Hänen näkemyksensä mukaan Raamattua kuitenkin tarvitaan ohjeena, jonka kautta oikea hengen ilmoitus erotetaan väärästä. Kirkko on uskovaisten näkymätön yhteys. Sakramenteista Schwenckfeldillä oli oma mystinen käsityksensä. Hänen oppinsa nimenomaan kirotaan Sovinnon kaavassa.[1]
Sleesiassa ja Itä-Preussissa muodostui hänen kannattajistaan pieniä seurakuntia, jotka vainosta huolimatta jatkuvasti pysyivät voimassa. Ankara vaino vuonna 1720 pakotti jäljelle jääneet siirtymään Saksiin, josta he sitten muuttivat Amerikkaan. Pennsylvaniassa oli 1910-luvulla noin 700 kannattajaa, joilla oli oma vuonna 1782 laadittu kirkkojärjestys. He pitivät myös huolta Schwenckfeldin teosten uudestaan painattamisesta.[1]
Nykyisin Yhdysvalloissa toimivat Schwenckfeld-kirkot ovat itsenäisiä mutta ovat yhteydessä keskenään ja järjestävät yleiskokouksia, joihin osallistuu edustajia kustakin itsenäisestä kirkosta.[2]
Lähteet
↑ abSchwenckfeld, Kaspar Tietosanakirja. Osa 8, palsta 989. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917