Karl Leonhard Lode kuului vanhaan aatelissukuun, jonka riveistä on noussut lukuisia upseereita ja virkamiehiä. Hänen vanhempansa olivat everstiluutnantti Reinhold Johan Lode ja vapaaherratar Charlotta Leonharda Leijonhufvud. Lode aloitti sotilasuransa vain kymmenvuotiaana, vuonna 1762, liittymällä vapaaehtoisena Hämeen jalkaväkirykmenttiin. Ensimmäisen upseerinarvonsa hän saavutti 18-vuotiaana. Vuonna 1783 Lode siirrettiin kapteeniksi Savon rykmenttiin, jonka riveissä hän osallistui Kustaa III:n sotaan komppanianpäällikkönä. Hän osallistui sekä Parkunmäen että Pirttimäen taisteluihin ja haavoittui jälkimmäisessä. Ansioistaan tässä sodassa hänet ylennettiin vuonna 1790 majuriksi ja myöhemmin vuonna 1796 everstiluutnantiksi.
Suomen sodan alkaessa Lode sai komennettavakseen Savon rykmentin pataljoonan. Hän osallistui pataljoonineen muun muassa Revonlahden, Lapuan ja Alavuden taisteluihin. Lode haavoittui vakavasti Alavuden taistelussa eikä kyennyt enää osallistumaan sodan loppuvaiheisiin. Hänet ylennettiin vuonna 1808 everstiksi ja hän sai Miekkaritarikunnan suurristin vuonna 1809. Sodan päätyttyä Lode jäi aluksi Ruotsiin, mutta palasi Suomeen vuonna 1810 ja vietti viimeiset vuotensa omistamillaan Rauhalahden, Hatsalan ja Harjulan tiloilla lähellä Kuopiota. Hänet on haudattu Kuopion Sankaripuistoon.
Monien muiden Suomen sodan upseerien tavoin Lode esiintyy J. L. Runebergin runoteoksessa Vänrikki Stoolin tarinat (1848–1860). Hänellä on teoksessa oma nimikkoruno Ukko Lode ja hän esiintyy myös runossa Sotamarski. Runebergin Lodesta antama kuva vastaa aikalaisten kuvauksia: toisaalta syvästi uskonnollinen ja käytökseltään jäykkä, mutta toisaalta poikamaisen innostuva ”tulirinta” vielä vanhana ja harmaapäisenäkin. Runeberg kutsuu häntä ”vanhaksi Lodeksi” (”gamle Lode”): everstiluutnantti Lode oli Suomen sodan aikana 56-vuotias, huomattavasti vanhempi kuin kaikki sodan kenraalit (Adlercreutz, Cronstedt, von Döbeln, Sandels).
Lode oli vuodesta 1791 naimisissa Eva Sofia Tawastin kanssa. Pariskunta sai kaksi poikaa ja kaksi tytärtä. Molemmat pojat, Carl Reinhold Lode (1792–1871) ja Torsten Vilhelm Lode (1796–1862), seurasivat isäänsä sotilasuralle.
