Hassel saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan, joka siirrettiin 24. maaliskuuta 1918 2. Jääkärirykmentin 6. jääkäripataljoonan 3. komppaniaksi. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Kalevankankaalla, Tampereella ja Kuokkalassa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
Hassel palveli sisällissodan jälkeen edelleen 2. Jääkärirykmentissä, josta hänet siirrettiin 18. heinäkuuta 1918 Pioneerikoulutuspataljoonaan, missä toimi sen 4. komppaniassa muun muassa varusmestarina ja komppanianvääpelinä. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta sitoumusajan loputtua 15. helmikuuta 1919 ja siirtyi konttoristiksi ja työnjohtajaksi eri puutavaraliikkeisiin vuoteen 1928 saakka, jonka jälkeen hän toimi työnjohtajana Kokkolan kaupungin palveluksessa. Siviilitöidensä ohella hän toi vuodesta 1919 alkaen myös joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä Kokkolan suojeluskunnassa.[1][2]
Talvi- ja Jatkosota
Talvisotaan Hassel osallistui Kokkolan suojeluskunnan paikallispäällikkönä ja välirauhan aikana hän palasi Kokkolan kaupungin palvelukseen. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Kokkolan päävartion rahastonhoitajaksi, mistä hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi 981. Ilmasuojelukomppaniaan ja osallistui sotatoimiin Vienan Karjalassa. Vuonna 1942 hänet siirrettiin Ammuslataamo 7:ään varastotöihin ja edelleen samoihin töihin Keskusvarikko 8:aan vuonna 1944.[2]
Sotien jälkeinen aika
Sotien jälkeen hän toimi lehdenjakajana Kokkolassa ja toimi Kokkolan kotiseutuyhdistyksen hallituksen jäsenenä. Hänet haudattiin Kokkolaan.[2]
Lähteet
Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
.svg){kind=small}
