Karl A. Ebb syntyi Lapväärtistä kotoisin olleen Karolina Ebbin (1866–1927) aviottomana lapsena. Hänen isoisänsä oli kunnallismies ja laivanvarustaja Johan Ebb (1813–1879).[4] Lapsuudessaan Ebb oli huutolaisena ja työskenteli myöhemmin mallipuuseppänä Helsingissä. Vuonna 1920 hän perusti puolisonsa Lempi Järvisen kanssa solmioiden valmistukseen erikoistuneen Ebb-Solmio Oy:n.[1] Ebbin läheisin liikekumppani oli paitatehtaan omistanut Emil Elo, jonka kanssa hän teki yhteistyötä myös urheiluelämässä.[5] Ebb luopui yrityksestään vuonna 1960, jolloin se myytiin Emil Elo Oy:lle.[6][7]
Vuoden 1918 alussa Ebb siirtyi HKV:sta työläisseura Helsingin Jyryyn ja keskittyi samalla yleisurheiluun.[9] Hän kuului myös Jyryn johtokuntaan.[10] Vuosina 1919–1922 Ebb saavutti yhteensä 16 Työväen Urheiluliiton mestaruutta, joista kuusi oli henkilökohtaisia ja loput viesti- tai joukkuemestaruuksia. Henkilökohtaisilla matkoilla hän kilpaili 800 ja 1 500 metrillä sekä 400 metrin aidoissa.[5] Syksyllä 1923 Ebb erosi Jyrystä ja siirtyi takaisin SVUL:n alaisen HKV:n riveihin päästäkseen olympialaisiin.[3] Ebbin päämatka oli 1 500 metriä, mutta olympialaisia ajatellen hän valitsi estejuoksun, koska arveli sillä pääsevänsä helpoimmin kisakoneeseen.[7]Ville Ritolan voittamassa Pariisin olympialaisten 3 000 metrin estejuoksussa Ebb sijoittui viidenneksi ajalla 9.57,6. Se jäi myös hänen ennätyksekseen, sillä Ebb ei jatkanut estejuoksua vuoden 1924 jälkeen.[3]Samana vuonna Ebb saavutti ainoan SM-mitalinsa sijoittuessaan 400 metrin aitajuoksussa kolmanneksi. Päämatkallaan 1 500 metrillä hänen ennätyksensä oli 4.09,6.[5]
Uinti
Karl A. Ebb ja Mercedes-Benz SSK Ruotsissa Rämenloppet-kilpailussa 1936.
Yleisurheilun lopetettuaan Ebb siirtyi uintiin vuonna 1927 ja saavutti 200 metrin rintauinnin SM-pronssia 1930.[2][3]
Autourheilu
1920-luvun lopussa Ebb kiinnostui autourheilusta, jossa hän Suomen ohella kilpaili Ruotsissa ja Virossa. Ebbin ajokkina oli aluksi Auburn ja myöhemmin hän ajoi menestyksekkäästi Mercedes-Benz SSK:lla. Vuonna 1931 Ebbistä tuli ensimmäinen kansainvälisesti menestynyt suomalainen autourheilija, kun hän voitti RuotsinGrand Prixin.[11] Vuotta myöhemmin Ebb, Emil Elo ja Johan Ramsay mahdollistivat taloudellisella tuellaan ensimmäisten Eläintarhanajojen järjestämisen. Hän osallistui myös itse kilpailuun voittaen luokkansa vuosina 1933 ja 1935. Ebb oli mukana Eläintarhanajoissa viimeisen kerran vuonna 1937, jonka jälkeen hän lopetti autourheilun.[8][12]
Alppihiihto
Ebb tutustui alppihiihtoon 1930-luvun alussa Keski-Eurooppaan tekemillään liikematkoilla.[7] Hän voitti pujottelun SM-kultaa vuonna 1938 ja saavutti hopeaa 1943. Ebbistä tuli myös Martti Uosikkisen ohella ensimmäinen ulkomailla kilpaillut suomalainen alppihiihtäjä.[5] Vuonna 1939 Ebb osallistui Gunnar Stenforsin kanssa ensimmäisenä suomalaisena Alppihiihdon maailmanmestaruuskilpailuihin. Saman vuoden marraskuussa Ebb avasi yksityisen laskettelurinteen JanakkalanKiianlinnaan.[13] Vuonna 1941 hän oli perustamassa Suomen ensimmäistä alppihiihtoseuraa Slalom-Seuraa yhdessä Emil Elon ja Aarre Paanasen kanssa.[14] Ebb luopui Kiianlinnasta vuonna 1977, jolloin se myytiin vieressä toimivalle Kalpalinnan laskettelukeskukselle.[7] Vuonna 1979 Kiianlinnassa sijaitsevan hiihtomajan seinään kiinnitettiin taiteilija Erkki Kanniston suunnittelema Karl A. Ebbin muistoreliefi.lähde?
Perhe
Ebbin ensimmäinen puoliso oli Lempi Järvinen (myöh. Kautonen).[1] Helsingin Jyryä edustanut Lempi Ebb kilpaili puolisonsa tavoin yleisurheilussa 1910–1920-luvuilla.[15] Heidän poikansa oli jatkosodassa kaatunut Heimo Ebb (1922–1944), joka oli myös pujottelun SM-mitalisti. Ebb toinen puoliso oli toimistopäällikkö Märtha Charlotta Reikko (1898–1994), jonka kanssa hän avioitui 1945.[1]
↑ abcdSyrjäläinen, Antti: Miksi siksi loikkariksi? Huippu-urheilijoiden loikkaukset TUL:sta SVUL:oon 1919–1939, s. 145. (Joensuun yliopiston yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja nro 89) Joensuu: Joensuun yliopisto, 2008. ISBN 978-952-21913-7-3Teoksen verkkoversio (PDF).
↑Backlund, Lasse: Idrottsmannen Kalle Ebb 16.1.2017. Dagsmark förr och nu. Viitattu 16.8.2020. (ruotsiksi)
↑Naisurheilijat valmistautumaan työväen olympialaisiin kisoihin. Työläisnaisten urheilulehti, 1924, nro 6, s. 90. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.8.2020.
.jpg)
