Vakka-Suomen seurakunnissa kristinusko levisi asteittain. Sen merkkinä olivat pienet kyläkirkot ja paikallisväestön rakentamat yksinkertaiset rakennukset joissa kristittyä sanomaa julistettiin, saarnahuoneet. Yksi vanhimmista löytyy juuri Karjalasta[3]. Antti Lizelius kirjoittaa 1780-luvun alkupuolella kirjoitetussa Tiedustuskirjassaan:
»Pieniä saarnahuoneita tavallisesti rakennettiin juuri tällaisiin pyhitettyihin paikkoihin, kansan taikauskon tähden. Täsä pitäjäsä nähdän vielä yxi semmoisen kirkon sia ja kivipiiritys Akulan takana Suojokea päin metzäkankaresa eli paltasa.[3]»
Siitä, sijaitsiko ensimmäinen saarnahuone tarkalleen ottaen missä, ei ole selkeää näkemystä. Joidenkin mielestä saarnahuone sijaitsi Salavaisissa[4], toisten mielestä Karjalankylässä. Saarnahuoneita on voinut olla myös useampia. Vuonna 1640 Karjalankylään rakennettiin Mynämäen kirkon alainen puinen saarnahuone. Vaikka kylällä ei ollut kappelioikeuksia aloitettiin hautaaminen saarnahuoneen lähelle jo 1600-luvulla. 1700-luvulla rakennuksen todettiin olevan ränsistynyt, mutta silti osittain käytössä. Vuonna 1731 saarnahuone uusittiin. Vuonna 1797 Karjalaan myönnettiin kappelioikeudet[2]. Vanha saarnahuone purettiin vuonna 1801 ja vuoteen 1803 mennessä se oli korvattu uusklassisella, länsitornillisella kirkkorakennuksella. Kirkko rakennettiin puusta ja se oli kuoriosaltaan särmikäs pitkäkirkko, johon vastakkain kirkon pitkillä puolilla liittyivät kylkirakennukset (sakaristo ja eteinen). Tornin huipulla oli ristiin päättyvä lyhty[5]. Kansanperinteen mukaan karjalalaisten ja vehmalaisten välillä kirkon sijainnista tuli riitaa ja sitä alettiin ensin rakentaa Suojoen kylään vehmalaisten toimesta. Yön aikana päivällä rakennettu kuitenkin purettiin ja rakennustarpeet kuljetettiin paikkaan jonne karjalalaiset sen halusivat. Sinne ensimmäinen kirkko myös pystytettiinkin lopulta[6].
Nykyinen kirkkorakennus
Karjalankylän kappelin paikalle vuonna 1911 rakennettu rukoushuone
Vuonna 1860 Karjalan ja Vehmalaisten kappelit yhdistettiin yhdeksi Karjalan kappeliseurakunnaksi. Tällöin edellä mainitut Karjalan ja Vehmalaisten kirkkorakennukset purettiin ja niiden tilalle Karppisten kylään rakennettiin nykyinen kirkkorakennus.[2] Vehmalaisten kirkkotarha on edelleen seurakunnan hallinnassa ja Karjalankylän kirkon paikalle, joka sijaitsee noin 5 kilometriä Karjalan kirkolta pohjoisluoteeseen, on puolestaan rakennettu rukoushuone vuonna 1911.[2][7]
Karjalan kirkko noin 1900-luvun alkupuolella.
Karjalan kirkon piirustukset laati vuonna 1801 valmistuneen kirkon pohjalta lääninarkkitehti Georg Theodor Chiewitz. Vuonna 1869 valmistunut puinen kirkkorakennus on tyyliltään uusgoottilainen länsitornillinen pitkäkirkko. Sen pitkiltä puolilta yhtyvät runkohuonetta matalammat ja kapeammat ristivarret. Kuorinpuoleinen pää on särmikäs ja neliömäinen torni jäsentelyltään kaksikerroksinen. Tornin ylemmän osan päätteenä on terävä huippu[1]. Myös kirkon sisustus on uusgoottilaista tyyliä. Kirkkohuoneen sisäkatteena on lautakatto näkyvine katonkannattimineen[5]. Kirkkorakennukseen käytettiin seurakunnan edellisen ja Vehmalaisten kirkon kelvolliset osat[2].
Karjalan kirkko, sankarihaudat Herra sinä olet turvamme polvesta polveen 1939–1944
Kirkkoa ympäröi vanha hautausmaa. Kirkon sankarihautausmaan muistomerkki on kuvanveistäjä Jussi Vikaisen punagraniittinen veistos, joka on paljastettu 1949. Viereisessä hirsirakenteisessa lainamakasiinissa vuodelta 1891 toimii kotiseutumuseo.
Karjala erotettiin omaksi kirkkoherrakunnaksi vuonna 1906 ja ero Vehmalaisista toteutui vuonna 1920[5]. Nykyään Karjala kuuluu jälleen Mynämäen seurakuntaan.
Sisätilat ja esineistö
Vanhojen kirkkojen esineistöstä osa on säilynyt nykyisessäkin kirkossa. Alttaritaulu on ilmeisesti peräisin Karjalankylän kirkosta ja se on luultavasti tehty 1700-luvulla tuntemattoman taiteilijan toimesta. Alttaritaulun aiheena ovat ”Neitsyt Maria ja Johannes Ristiinnaulitun ääressä” ja ”Jalkojen pesu”[1]. Vehmalaisten kappelista on puolestaan peräisin osa ehtoollisvälineistöstä sekä joitakin tekstiilejä. Kirkon kellot ovat alun perin peräisin kummastakin kirkosta. Kirkon urut rakensi K. G. Wickström vuonna 1894 ja ne olivat alun perin suunniteltu kaksitoistaäänikertaisiksi. Vuonna 1966 Soitinhuolto Hirvenoja uudisti urkujen rakenteen yhdeksänäänikertaisiksi[1][2].
