Karen Dalton (19. heinäkuuta 1937 Bonham, Texas – 19. maaliskuuta 1993 Hurley, New York) oli yhdysvaltalainen folk- ja bluesmuusikko, laulaja ja lauluntekijä. Vetäytyvän luonteensa takia Dalton ei koskaan noussut kovin suureen suosioon folkpiirien ulkopuolella. Hän teki sekä omia kappaleita että omaperäisiä versioita muiden muusikoiden lauluista. Hän kuoli aidsiin 55-vuotiaana vuonna 1993 ja kärsi sitä ennen vuosikymmeniä päihderiippuvuudesta.^[1]

Irlantilaista ja cherokee-sukujuurta ollut Dalton jätti 1960-luvun alussa aviomiehensä Oklahomassa ja saapui kahden lapsensa kanssa New Yorkiin. Hänestä tuli pian yksi keskeisistä hahmoista 1960-luvun Greenwich Villagen folkpiireissä. Bob Dylan kirjoitti muistelmissaan vuonna 2004, että hän piti Daltonia yhtenä lahjakkaimmista folkmuusikoista, jonka ääni muistutti Billie Holidaytä ja kitaransoittotyyli Jimmy Reediä. Nick Cave on puhunut Daltonista suosikkiblueslaulajanaan, ja häneltä ovat saaneet vaikutteita muun muassa New Weird America -folkliikettä edustavat Joanna Newsom ja Devendra Banhart.^[1][2]

Daltonia on verrattu myös Tim Hardiniin, joka kuului hänen läheisimpiin ystäviinsä. Daltonin oli tarkoitus liittyä The Mamas & the Papas -lauluyhtyeeseen sen alkuvaiheissa, mutta hänet jätettiin pian hankalan luonteensa takia sivuun.^[2][3]

• 1969: It's So Hard to Tell Who's Going to Love You the Best
• 1971: In My Own Time
• 2007: Cotton Eyed Joe (live, nauhoitettu 1962)
• 2008: Green Rocky Road (kotiäänityksiä vuosilta 1962–1963)
• 2012: 1966 (aiemmin julkaisemattomia äänitteitä Delmore Recording Societyn sessioista)