Kahden miehen helvetti (Hell in the Pacific) on John Boormanin ohjaama elokuva vuodelta 1968. Se kuvaa toisen maailmansodan aikaisia tapahtumia, sodan mielettömyyttä, tapahtumapaikkanaan nimeämätön Tyynenmeren saari.
Elokuva rinnastetaan Robert Aldrichin maineikkaaseen Likaiseen tusinaan mutta on jäänyt vaille samanlaista huomiota, kriitikon arvion vuoksi siksi, että se on ”huomattavasti epähollywoodmaisempi”.[1]
Elokuvassa esiintyy vain kaksi henkilöä. He puhuvat eri kieltä eivätkä pysty siten kommunikoimaan puheen tasolla. Ohjaaja on ulkoisten ainesten vähyydestä huolimatta silti elokuvallisin keinoin onnistunut kertomaan tarinan, sodankäynnin mielettömyyden kuvauksen.[1]
Henkilöt haaksirikkoutuvat autiolle saarelle yhtä aikaa. Aseettomat miehet tajuavat vihollisuuksista huolimatta, että päästäkseen pois heidän on tehtävä yhteistyötä, ja vähitellen univormujen repaleistuessa he muuttuvat sotilaista ihmisiksi. Paluu sotilaaksi tapahtuu uusien univormujen myötä. Kriitikko antaa ansion elokuvan voiman syntymisestä kahdelle näyttelijälegendalle. Elokuvan on sanottu toimivan parhaiten, kun siinä ei ole tekstitystä eikä katsoja ymmärrä kieltä.[1]
Elokuva on kuvattu Tyynenmeren Palaun saarella lähellä Filippiinejä. Molemmat näyttelijät palvelivat toisessa maailmansodassa, Marvin Yhdysvaltain merijalkaväessä Tyynellämerellä, missä hän haavoittui. Hän sai ansioistaan Purple Heart -mitalin. Mifune palveli Japanin ilmavoimissa.
Elokuvan loppua muutettiin alkuperäisestä versiosta, kun se julkaistiin DVD:nä. Teatteriversion loppua on pidetty epäonnistuneena, siinä molemmat miehet saavat surmansa räjähdyksessä. Suomessa esimerkiksi TV2:ssa maaliskuussa 2012 nähtävässä versiossa on tarinan kannalta onnistuneempi loppuratkaisu.[2]
Näyttelijät
Lähteet
- ↑ a b c Henri Waltter Rehnström, Kahden kesken autiolla saarella, Helsingin Sanomat 20.3.2012, sivu D 7
- ↑ Päivän elokuvia, Tv-maailma, 11/2012 sivu 17
Aiheesta muualla
