Kaarle I Monaco (kuoli 15. elokuuta1357) oli ensimmäinen todellinen Monacon herra, ja Monacon hallitsija. Kaarle joutui maanpakoon, kun Genova valtasi Monacon 10. huhtikuuta 1301.
Kolmenkymmenen genovalaisvuoden jälkeen Kaarle otti uudelleen haltuunsa Monacon kalliolla olevan linnoituksen 12. syyskuuta 1331. Hän hallitsi sitä kuolemaansa asti genovalaisten rakentamasta linnoituksesta käsin.
Kaarle sai haltuunsa Mentonin1346 ja Roccabrunan 1355. 29. kesäkuuta 1352 Kaarle otti kanssahallitsijoikseen setänsä Antonion (isän, Rainier I nuoremman veljen) sekä lapsensa Rainier II:sen ja Gabrielin. Nyt myös Ranskan kuningas tunnusti Kaarlen oikeudet Monacoon. Hän oli ensimmäinen Monacon hallitsija, joka mainitaan ranskalaisessa asiakirjassa, vuonna 1342 Monacon, Mentonin ja Roguen herrana ( Seigneur de Monaco, Menton et Roquebrune), mikä jatkossa "oikeutti" Grimaldien hallinnon.
Kaarle tasapainotteli politiikassa paikallisten suurvaltojen välillä. Hänellä oli alaisinaan useita ritareita, joita hän vuokrasi eri valtioille. Valtakuntansa sisällä hän antoi paikallisille asukkaille erilaisia vapauksia ja oikeuksia, mikä oli todella harvinaista keskiaikana, feodaalisessa yhteiskunnassa.
Aatemaailmaltaan harvinaisen liberaali Kaarle vaurastui, ja hän laajensi omaisuuttaan niin Monacossa kuin muuallakin Provencessa ja Genovassakin, jossa hän omisti useita kiinteistöjä. Hän oli keskiajan Rivieran rikkain, paikallinen "herra".
Kaarlen menestyminen ja hänen valtakuntansa onnistuneet laajennukset aiheuttivat kuitenkin kateutta Genovassa, ja vuonna 1357 Monacon kalliota piirittikin 4000 genovalaisen armeija. Kaarle kuoli tuntemattomasta syystä ennen ratkaisevaa taistelua.
Kaarle oli naimisissa useaan kertaan ja hänellä oli useita avioliiton ulkopuolisia lapsia. Viimeisimmistä liitoista ei ole tietoa. Saattaa olla, että kyseessä oli tunnustetut lapset. Ensimmäisen vaimon, Lucchina Spinolan kanssa hän sai kolme lasta.
