Kaapu on pitkä vaate, joka ulottuu kaulasta jalkoihin saakka. Kaavuissa on yleensä hihat. Monissa saduissa niitä käyttävät velhot tai noidat. Satujen omaisia ja muita kaapuja käytetään usein naamiaisissa.[1]
Luostarien munkit pukeutuvat usein kaapuihin. Benediktiinit käyttävät ruskeaa puuvillaista kaapua.[2] Ortodoksisessa munkkiluostarissa noviisit eli kuuliaisuusveljet käyttävät pelkkää alusviittaa. Viitankantajat, jotka eivät myöskään ole vielä tehneet luostarilupausta, käyttävät alusviitan lisäksi skufiaa ja päällysviittaa. Luostarilupauksen tehneet munkit käyttävät pitkää laahuksellista viittaa, mantiaa.[3] Katolisissa nunnaluostareissa kaapujen väri vaihtelee paljolti sääntökuntien mukaan.[4] Ortodoksinunnat käyttävät joko tummia tai vaaleita kaapuja käyttötarkoitukseen mukaan. Buddhalaisuudessa munkin kaavun väri on oranssi. Buddhalaismunkin kaavun yksinkertaisuus perustuu buddhalaisuuden käsitykseen munkkien yhteisöllisyydestä ja siitä, että heidän tulee elää ilman rikkauksia.[5]
Islamissa naiset käyttävät kaapua. Burkhaa, kasvot peittävää kaapua tai huntua, käytettiin AfganistanissaTaliban-hallinnon aikaan laajalti. Muita islamilaisten naisten kaapuihin yhdistettyjen huntujen muotoja ovat niqab, joka peittää kasvot silmiä lukuun ottamatta sekä hijab, joka peittää pään yläosan ja kaulan.[6]
Alba, jota kirkoissa käyttävät konfirmoitavat ja papit, on muotoutunut antiikin aikana silloin käytetystä tunikasta.[7] Messussa liturgina toimiva pappi käyttää alban päällä messukasukkaa, jonka väri määräytyy kunakin kirkkovuoden aikana sillä hetkellä käytettävän liturgisen värin mukaan. Tällaisessä kasukassa on selkäpuolella risti.[8]
