Kōmyō meni naimisiin prinssi Shōmun kanssa 16-vuotiaana ja synnytti kahden vuoden kuluttua, vuonna 718, prinsessa Aben. Shōmu nousi Japanin valtaistuimelle vuonna 724. Pari sai vuonna 727 kruununprinssin, joka kuitenkin kuoli jo seuraavana vuonna. Neljä velipuoltaan Kōmyō menetti kulkutaudille vuonna 737. Shōmu luopui keisariudesta tyttärensä Aben hyväksi vuonna 749, jolloin Abesta tuli keisarinna Kōken. Shōmu kuoli vuonna 756 ja keisarinna Kōmyō muutamaa vuotta myöhemmin sairauteen vuonna 760. Keisari ja keisarinna on haudattu vierekkäin Naraan: heidän hautapaikkansa nimi on Sahoyama-no-misasagi (jap.佐保山陵).[1]
Kōmyō ja keisari Shōmu muistetaan buddhalaisuuden tukijoina. Keisarinna aloitti esimerkiksi Shin-Yakushi-jin temppelin ja Kōfuku-jin temppelin pagodin rakennustyöt; hänen kerrotaan myös ehdottaneen miehelleen Tōdai-jin suuren Buddhan rakentamista. Shōmun kuoltua hän lahjoitti keisarin esineistöä Tōdai-jille, mikä merkitsi temppelin aarrehuoneen Shōsō-inin perustamista. Häntä varten luotiin vuonna 729 Kōgōgūshiki-virasto, josta tuli hänen toimintansa keskipiste. Keisarinna Kōmyōsta on kirjoitettu lukuisia elämäkertoja ja anekdootteja, joissa kerrotaan muiden muassa hänen kauneudestaan, viisaudestaan ja seksuaalisuudestaan.[1]
Runoilijana
Kolme Kōmyōn kirjoittamaa runoa on otettu 700-luvun Man’yōshū-runoantologiaan ja yksi Shūi-wakashū-antologiaan.[2]
