Kärkistensalmi on Päijänteessä sijaitseva salmi Jyväskylän Korpilahdella. Sen nimi tulee säännöllisesti esille Kärkisten sillan vuoksi, joka ylittää salmen ja sillalta on hyvät näkymät salmen kummallekin puolelle. Salmen yli kulkee myös ylistetty maisematie seututie 610. Salmen nimi on sama kuin vanhoihin karttoihin merkityllä ^[1] ja pohjoisrannalla sijainneella Kärkisen talolla.^[2]

Salmen pienin mantereelta mantereelle mitattu leveys on 1,0 kilometriä ja se saadaan Muuttoniemen ja Masonniemen väliltä. Salmen leveys on määritelmästä ja mittauskohdasta riippuen noin 1,0–1,9 kilometriä. Pohjoisrannasta on tällöin otettu mukaan rantaviivaa Kantasenniemestä Vitikkalaan ja etelärannasta Livanniemestä Sutosenniemeen. Salmen itäpuolella saaret loppuvat Neihtyensaariin, joiden takaa aukeaa Kalliosaarenselkä. Lännessä on rajana vastaavasti Verkkosaaret ja Korkeasaari, joiden takana sijaitsevat vielä Selkäsaaret, Jänissaari ja Palavas. Saarien luoteispuolella aukeaa Kirkkoselkä, jossa sijaitsee Korpilahden taajama. Palavaksen eteläpuolella jatkuu Päijänne kohti etelää leventyen Vanhanselällä lähes 30 kilometriä leveäksi.^[2]

Kärkistensalmessa on tiheä saaristo, johon kuuluu kartasta laskettuna noin 40 saarta. Huomattavin saari on Tahkosaari, joka on 700 metriä pitkä ja yli 500 metriä leveä. Muita suuria ja näkyvällä paikalla sijaitsevia saaria ovat lännestä päin lueteltuna Korkeasaari, Verkkosaaret, Muuttosaari, Lintusaari, Heinäsaari, Sahinsaaret, Revonsaari ja kaksi Neihtyensaarta. Pohjoisrannan ja Tahkosaaren välissä on ollut Virtasalmi, jona on silta-aukkoa lukuun ottamatta tukittu tiepenkereellä. Myös Kärkistensalmen eteläpuolella on salmi tukittu 600 metriä pitkällä tiepenkereellä Muuttosaareen asti. Muuttoniemen, Muuttosaaren sekä Lintu- ja Likosaaresta yhdistämällä muodostettu tekosaari sulkee sisäänsä Sutosenlahden. Myös Heinäsaaren länsirantaa on laajennettu Kärkisten sillan takia. Vapaasti virtaavaa Kärkistensalmea on enää 420 metrin leveydeltä.^[2]

Kuten salmen saaristostakin voi jo aavistaa, on sen järvenpohja varsin epätasainen. Salmen molemmilla puolilla voi syväys olla yli 40 metriä, mutta salmessa syvin kohta on 27 metriä syvä. Se sijaitsee Muuttosaaren ja Tahkosaaren välissä. Syvänteitä, jossa on kartoissa 20-metrinen syvyyskäyrä, on vain kolme. Ensimmäinen sijaitsee Revonsaaren itäpuolella ja Neihtyensaarien pohjoispuolella, toinen on Muuttosaaren ja Heinäsaaren pohjoispuolella, ja kolmas on pienin syvänne, joka sijaitsee Revonsaaren eteläpuolella. Syvänteiden välissä saattaa kuitenkin olla saari tai parimetriä syvä matalikko. Salmessa on vain kaksi lahtea. Ne ovat pohjoisrannassa sijaitsevat avoin Kotalahti sekä kapeasuinen ja matala Mansonjärvi.^[3][4]

Kärkistensalmi on toiminut suojaisana järven ylityspaikkana ja se on ollut siihen soveliaampi kuin kuusi kilometriä koilliseen sijaitseva Rutasalmi. Kärkistensalmen saaret ovat suojanneet veneilijöitä tuulelta ja sen rannoilla on ollut suojaisia lahtia rantautua. Korpilahtelaiset olivat kuntalaisia Päijänteen molemmilla puolilla ja sen maalaisväestö jaettiin sen mukaan vespuolen ja maapuolen asukkaiksi. Asukkaat ylittivät järven veneillä ja jos oli kuormaa mukana, niin järvi ylitettiin lautalla. Kun säännöllinen laivaliikenne loppui 1950-luvulla, olivat monet itärannan asukkaat motissa omasta kirkonkylästään. Asukkaat tulivat sitä riippuvaisimmiksi lautasta, mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan.^[5][6]

Vanhassa Suuruhtinaskunnan yleiskartassa vuodelta 1863 tulee tie Korpilahden kirkonkylältä Vitikkalan Kaisaniemelle, josta ylitettiin salmi lautalla Sutosenniemen kärkeen. Sieltä kulki tie etelään Weijoon (nykyinen Vähä-Veijo) ja sieltä se jatkoi Veijonjärven länsipuolelta ja Särkijärven vierestä kohti Korospohjaa ja Putkilahtea. Tie on rakennettu vuonna 1851 yhdistämään Kärkistä ja Luhankaa toisiinsa. Tien jatkeeksi valmistui vuonna 1856 lautta, jolla salmi ylitettiin kirkonkylälle pääsemiseksi. Lautta mahdollisti myös linja-autolinjan perustamisen 1930-luvulla. Matkustajien piti kuitenkin Vaarunvuoren jyrkimmillä kohdilla kiivetä ulos autosta ja auttaa sitä ylös työntämällä sitä takaapäin. Sama lauttareitti näyttää ollen käytössä vuoden 1940 taloudellisessa kartassa ja reitin pituus oli 1,24 kilometriä. Vuonna 1940 lautan reitti ohitti Sutasensaaret ^[7], Verkkosaaret ja Typylit aivan niiden itäpuolelta. Lautta on voinut aluksi olla niin sanottu kapulalossi, mutta ainakin loppuvaiheessa sitä vedettiin moottoriveneellä. Etelärannan laiturilta uusi tielinjaus nousi Veijonjärven itäpuolelta Ässämäessä Taipaleenharjulle ja laski alas Syvälahden pohjukkaan haarautuen siellä Oittilaan ja Korospohjaan.^{[1][8][5][6][9]}

Vuonna 1955 aloitettiin työt lauttareitin lyhentämiseksi. Syy oli vuonna 1953 sattunut onnettomuus, jossa lautta joutui tuuliajolle ja tarttui kivikkoon linja-autollinen ihmisä kyydissä. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta reitin vaarallisuus selvisi nyt muillekin kuin lautan käyttäjille. Työt valmistuivat vuonna 1957, jolloin otettiin käyttöön uusi 60 tonnin vaijerilossi. Lossi kuljetti keskimäärin 810 autoa vuorokaudessa. Uudet järjestelyt näkyvät vuoden 1972 peruskartassa, jossa Sutostenlahden matalikolle on rakennettu Likosaaren ja Lintusaaren kautta pengertie salmen syvänteen reunalle asti. Lossin toinen laituri sijaitsi täällä Muuttosaaren edessä ja toinen Tahkosaareen rakennetun tien päässä. Pohjoispuolella mantereella tie kulki järven rantaa seuraten ja se ylitti Virtasalmen pengertietä pitkin Tahkosaareen. Hidasta lossia tuli odottaa aikansa eikä silloin voinut olla kiire. Lisäksi vilkkaan tukinuitokauden aikana tukkilauttojen kohdalla lossi pysyi vieläkin pitempään rannassa. Yleensä selvittiin yhdellä lossilla, mutta kesäkuukausina tarvittiin avuksi toinen 40 tonnin lossi. Liikenne saattoi siitäkin huolimatta ruuhkautua.^[5][6][10]

Vuonna 1984 valmistui etelärannan lossilaiturilta alkava uusi tielinjaus, jossa tien kaltevuus muutettiin tasanousuiseksi. Lossin korvaamista sillalla alettiin selvittämään 1970-luvun puolivälissä ja 1990-luvulle tultaessa se oli todettu hyväksi ratkaisuksi. Silta valmistui 29.8.1997. Kesäisin saattoi lossijonossa kulua kaksi tuntia, mutta muina aikoina silta on lyhentänyt matkaa toiselle puolelle suuresti. Lähikylien asukkaille silta on tuonut parannuksen arkipäivän elämään.^[11][3][12]

Vuoden 1940 taloudellisessa kartassa on merkitty yksi veneväylä, joka seurasi salmen pohjoisrantaa vaikka se kiersi Tahkosaaren ja Revonluodan niiden eteläpuolelta. Väylässä oli jo silloin vaihtoehtoinen reitti Revonluodon pohjoispuolelta. Kumpikin väylä on merkitty vuosien 1963 ja 1972 peruskarttoihin 2,4 metrin väliksi. Edellisten väylien lisäksi on vielä merkitty samansyvyisenä väylä Sutasensaarien ja Korkeasaaren välistä.^[7][11]

Suuruhtinaskunnan yleiskartassa Kärkinen on sekä pohjoisrannan että etelärannan ainoa karttaan merkitty talo. Taloudellisessa kartassa 80 vuotta myöhemmin on pohjoispuolella kymmenen maataloa ja niiden lisäksi joitakin pientiloja. Etelärannassa on vain yksi talo ja kaksi pientilaa. Salmen saaret ovat autiot, vaikka Tahkosaareen on merkitty pieni niitty. Vuonna 1972 on saaressa peruskartan mukaan 10–16 vapaa-ajan asuntoa. Lisäksi Korkeasaaressa, Verkkosaarissa ja Sutasensaarissa, Sahisaarissa sekä Kärkistensalmen ja Virtasalmen rannoilla on yhteensä saman verran vapaa-ajan asuntoja, mutta etelärannassa niitä on vain kaksi.^[1][8][11]

• Olavi Tuomi: Puuaivoilla lossivahdiksi Elävä muisti. 1965. Helsinki: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti.