Retroviruksen käänteiskopioijaentsyymin toiminta. Retrovirus vapauttaa RNA:nsa ja käänteiskopioijaentsyymin solulimaan, jossa käänteiskopioijaentsyymi muuntaa sen kaksijuosteiseksi DNA:ksi ja se siirtyy tumaan, jossa se liittyy osaksi kromosomia.
Monet käänteiskopioijaentsyymit koostuvat kahdesta alayksiköstä, α- ja β-yksiköstä. Entsyymi kykenee katalysoimaan kolmea erilaista reaktioita, RNA:sta riippuvaa DNA-synteesiä, RNA:n hajotusta ja DNA:sta riippuvaista DNA-synteesiä.[2]
Sovellukset
Lääketieteessä käytetään hyväksi käänteiskopioijaentsyymin inhibiittoreita muun muassa AIDSia vastaan taistellessa. Tällaisia lääkkeitä ovat muun muassa tsidovudiini eli AZT ja dideoksinosiini (DDI).[2]
Tsidovudiini eli AZT on ensimmäinen kliiniseen käyttöön hyväksytty inhibiittori. HI-viruksen käänteiskopioijaentsyymi käyttää mieluummin RNA-ketjuun AZT-trifosfaattia kuin dTTP:tä, mutta koska AZT:stä puuttuu 3'-hydroksyyliryhmä RNA-ketju ei voi pidentyä. Näin ollen AZT:lla ja muilla vastaavilla aineilla voidaan jossain määrin hidastaa immuunikadon leviämistä. AZT ei ole myrkyllinen T-lymfosyyteille, joita HIV infektoi, mutta vaikuttaa olevan myrkyllinen luuytimen soluille aiheuttaen anemiaa.[2]
Käänteiskopioijaentsyymeitä käytetään myös hyödyksi geenitekniikassa. Ne mahdollistavat mRNA:lle komplementaarisen DNA:n eli cDNAn syntetisoimisen.[2]
↑ abcdeNelson DL, Cox MM: ”Chapter 26 RNA Metabolism”, Lehninger - Principles of Biochemistry, Fourth Edition, s. 1021–1023. New York: W. H. Freeman and Company, 2005. ISBN 0-7167-4339-6(englanniksi)
