János Csonka syntyi Szegedissä koneenrakentaja, seppä Vince Tsonkan[1][3] sekä Ilona Dobón[4] seitsemäntenä ja nuorimpana lapsena.[1][3][4] Hän tutustui jo pikkupoikana isänsä verstaalla tuuli- ja vesimyllyihin, öljypuristimiin, lukkoihin sekä muihin koneisiin ja laitteisiin.[1][4] Tsonkan paja oli perheyritys, ja lapset osallistuivat jo nuoresta pitäen sen toimintaan.[4]
Kouluvuotensa János vietti Versecissä. Hän oli hyvä oppilas ja suoritti ylioppilastutkinnon erinomaisin arvosanoin.[3]Saksan kieli oli pakollinen oppiaine, jota moni unkarilainen vierasti, sillä sitä pidettiin sorron välineenä. János oli kuitenkin kiinnostunut kielten oppimisesta;[4] saksan lisäksi hän opiskeli latinaa, josta oli myöhemmin apua ranskan kielen opinnoissa. 19-vuotiaana hän saavutti ammattipätevyyden isänsä työpajassa. Tämän jälkeen hän työskenteli Alföldin ja Fiumen välisen rautatien Szegedin konepajalla, jossa hän pääsi tutustumaan höyryveturien rakenteeseen sekä rautateiden kunnossapitoon. Vuonna 1873 hän siirtyi Budapestiin Unkarin valtion rautateiden varikolle.[1][3]
Kerrytettyään ammatillista osaamistaan sekä kehitettyään saksan ja ranskan kielen taitojaan Csonka toteutti vanhan unelmansa ja lähti vuonna 1874 opintomatkalle. Aluksi hän suuntasi WieniinItävallan keisarillisille ja kuninkaallisille rautateille.[1][3] Keisarikunnan pääkaupunki tarjosi koulutusmahdollisuuksien lisäksi museoita, näyttelyitä ja muita virikkeitä, jotka laajensivat nuoren Csonkan yleissivistystä. Hän jatkoi opintomatkaansa Korneuburgiin, Sankt Pölteniin ja sitten Zürichiin, jossa tutustui maineikkaaseen Escher Wyssin konepajaan. Vuonna 1875 Csonka saapui Pariisiin, jossa työskenteli ompelukoneita valmistaneella[4] Journaux-Leblondilla.[1][3][4] Pariisissa hän tutustui pienessä kirjapainossa Lenoir-moottoriin ja kiinnostui samalla polttomoottoritekniikasta[1][3] ja oivalsi sen mahdollisuudet.[4] Csonka vieraili myös Lontoossa sekä muutamassa brittiläisessä teollisuuskaupungissa. Hänen palattuaan Pariisiin vuonna 1876 hän sai tietää, että Budapestin teknillinen korkeakoulu haki johtajaa työpajalleen. Csonka päätti hakea paikkaa. Hänet valittiin tehtävään siitä huolimatta että oli 32 hakijan joukosta nuorin.[1][3][4] Vain 25-vuotiaan Csonkan valintaan vaikuttivat käytännön pätevyys, ulkomaankokemus sekä erinomainen kielitaito,[3] sillä yli kaksi vuotta kestäneen opintomatkansa aikana hän oli oppinut puhumaan saksaa ja ranskaa sujuvasti.[4]
Korkeakoulun palvelukseen
János Csonka aloitti työnsä teknillisellä korkeakoululla 11. helmikuuta1877. Työpajalla oli alkeelliset olosuhteet ja puutteelliset henkilöstöresurssit. Csonka esitti korkeakoulun johdolle että palkkaisi lisähenkilöstöä omalla kustannuksellaan sillä ehdolla, että voisi käyttää tiloja myös omiin tarkoituksiinsa. Tarjous hyväksyttiin.[1][3][4]
Korkeakoulun työpajalle hankittiin Otto Langen -kaasumoottori,[1][4] joka kuitenkaan ei toiminut tyydyttävästi.[3] Csonka suunnitteli moottorin pohjalta parannetun version, joka valmistui vuonna 1879. Nelitahtinen, nestejäähdytteinen moottori oli varustettu venttiilikoneistolla, joka käytti myös imuventtiileitä. Tuohon aikaan oli vielä yleistä, että imuventtiilit avautuivat alipaineen avulla. Moottori oli valmistettu kokonaan itse puutteellisin työkaluin. Lopputulos osoitti, että Csonka oli paitsi erinomainen suunnittelija, hän myös hallitsi käytännön valmistusmenetelmät.[1][4]
Ensimmäistä moottoria seurasi lukuisa joukko keksintöjä, muun muassa petrolitoiminen moottori sekä kaasuturbiini.[1] Csonka arveli jo varhain että nestemäiset hiilivedyt tulisivat yleistymään polttomoottorien polttoaineina. Vuonna 1882 työpajassa valmistui kaksipolttoainemoottori, jota voitiin käyttää vaihtoehtoisesti joko kaasulla tai petrolilla. Polttoaineen vaihto kävi kahta venttiiliä kääntämällä. Kaksitahtinen, vesijäähdytteinen moottori oli varustettu mekaanisilla katkojan kärjillä. Se valmistui ennen Daimlerinmoottoripyöränmoottoria, jonka usein uskotaan olleen ensimmäinen nestemäisellä polttoaineella toiminut moottori. Csonkan moottorille myönnettiin patentti 16. maaliskuuta1885.[1][4]
Vuonna 1887 Csonka valittiin nuoresta iästään huolimatta Unkarin luonnontieteellisen seuran pysyväisjäseneksi. Useat yritykset yrittivät houkutella Csonkaa palvelukseensa houkuttelevilla palkkatarjouksilla, mutta hän kieltäytyi.[1][4]
Csonkan moottorien maineen kantauduttua yliopiston ulkopuolelle Ganz-yhtymän toimitusjohtaja András Mechwart kiinnostui niiden valmistamisesta ja pyysi häntä suunnittelemaan tuotantovalmiin moottorimallin. Yhteistyön kautta Csonka tutustui Ganzilla työskennelleeseen nuoreen insinööriin, Donát Bánkiin. Työn tuloksena syntynyt Bánki-Csonka -nimellä tunnettu moottori erosi prototyypistä siten, että pystyssä ollut sylinteri oli käännetty makaavaksi.[1][4]
Csonkan ja Bánkin yhteistyö jatkui projektin jälkeen ja johti useisiin patentteihin. Eräs näistä oli kaasu- ja petrolikäyttöinen vasara. Aikana, jolloin sähköverkot eivät olleet vielä kovin kattavia, keksinnöstä oli hyötyä useille pienyrityksille.[1][4]
Kaasutin
Seuraavaksi Csonka ja Bánki suunnittelivat ja rakensivat kokonaan uuden nelitahtisen, pystysylinterisen moottorin, jossa oli patentoitu automaattinen hehkuputkisytytysjärjestelmä. Tämä moottorimalli antoi alkusysäyksen polttoaineensyötön kehittämiselle.[1][4]
Tuohon aikaan oli tyypillistä, että polttoaine höyrystettiin jäähdytysnesteen avulla, pakokaasulla kuumentamalla tai jopa avoimella liekillä ja johdettiin sitten sylinteriin. Tämä oli kuitenkin riskialtista ja tulipalot olivatkin yleisiä.[1][4]
Erään tarinan mukaan Csonka ja Bánki olivat nähneet kansallismuseon nurkalla kukkia myyneen tytön, joka oli kostutellut kukkia puhaltamalla sumuttimella niiden päälle vettä. Tästä Csonka sai oivalluksen, että ilma ja polttoaine voitaisiin sekoittaa ilman erillistä voimanlähdettä käyttäen hyväksi moottorin imusarjan alipainetta. Vuonna 1891 miehet hahmottelivat paperille uuden keksintönsä, jolle he antoivat nimen kaasutin. 11. helmikuuta1893 jätetyssä patenttihakemuksessa oli liitteenä vuonna 1891 laaditut piirustukset. Wilhelm Maybach jätti Ranskassa oman hakemuksensa vastaavasta järjestelmästä 17. elokuuta 1893. Donát Bánkille osoittamassaan kirjeessä hän myönsi Csonkan ja Bánkin ehtineen ensin.[1][4] Tästä huolimatta kunnia kaasuttimen keksimisestä on usein annettu Maybachille.[4]
Ranskalainen Longuemare-niminen yritys alkoi soveltaa Csonkan ja Bánkin keksintöä luvatta. Ganz-yhtymässä, jolle patenttioikeudet kuuluivat, harkittiin syytteen nostamista, mutta pääjohtaja Mechwart pelkäsi prosessin tulevan liian kalliiksi, joten oikeustoimista pidättäydyttiin. Tämän lisäksi yritys ei maksanut patentin rekisteröintimaksua määräajassa, jolloin patentti raukesi.[1][4]
Csonkan ja Bánkin kaasuttimessa oli jo alusta asti neulaventtiili sekä läppäventtiili. Se esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900.[1][3] Kaasuttimen keksiminen osoittautui valtavaksi harppaukseksi polttomoottoritekniikan kehittämisessä, sillä ratkaisu oli yksinkertainen, taloudellinen ja paloturvallinen.[1]
Uudella keksinnöllä varustetusta Bánki-Csonka -mallista tuli erittäin taloudellinen ja luotettava. Moottoreita käytettiin voimanlähteinä erilaisilla tehtailla ja maataloudessa, ja niiden sanotaan kestäneen palveluksessa jopa puolen vuosisadan ajan.[1][4]
Vuonna 1894 kehitetyssä Bánki-Csonka -moottoripyöränmoottorissa oli yhdistetty kaasutin ja hehkuputkisytytys. Tämä yhdistelmä oli käytössä Boschin kehittämään uudenlaiseen sytytysjärjestelmään asti.[2]
Tekniikan koulutuksen kehittäminen
Vuosisadan vaihteen tienoilla yhteistyö Bánkin kanssa jatkui. Tuloksina syntyi muun muassa paperin ja tekstiilin leikkaukseen tarkoitettu laite sekä erilaisia mittavälinekeksintöjä. Bánkin siirryttyä luennoimaan korkeakoululle miehet panostivat yhdessä tekniikan koulutuksen kehittämiseen ja solmivat useita kansainvälisiä suhteita. Csonka oli läheisissä väleissä Robert Boschin kanssa.[1][3]
Csonka tuotti teknistä kirjallisuutta ja laati unkarinkielisen tekniikan sanaston.[3]
Jo vuonna 1875 Pariisissa ollessaan Csonka oli kiinnostunut polttomoottorin soveltamisesta ajoneuvon voimanlähteeksi. Ensimmäinen ajoneuvosovellus oli Unkarin postilaitokselle suunniteltu kolmipyöräinen moottoriajoneuvo,[1][4] jota alettiin valmistaa Ganzin tehtaalla. Ensimmäinen yksilö ilmestyi Budapestin katukuvaan 19. marraskuuta1900. Ajoneuvoon oli saatavana vaihtoehtoisesti joko yksi- tai kaksisylinterinen moottori sekä edistyksellisesti alumiinirunko. Csonkan kolmipyörä oli tiettävästi ensimmäinen unkarilainen moottoriajoneuvo, ja niitä käytettiin postin palveluksessa 25 vuoden ajan.[1]
Csonka vuodelta 1905, ensimmäinen unkarilainen auto.
Vuonna 1903 postilaitos järjesti kansainvälisen tarjouskilpailun uusista postiautoista. Kilpailuun osallistui useita tunnettuja autonvalmistajia. Tästä huolimatta Csonkan suunnitelma voitti.[4]
Csonkan ensimmäinen varsinainen auto valmistui korkeakoululla 31. toukokuuta1905. Tätä päivämäärää pidetään Unkarin autoteollisuuden alkuna. Autossa oli nelisylinterinen moottori, jonka sylinteriryhmä oli valettu kahdessa osassa. Voimansiirrossa oli ketjuveto ja tasauspyörästö. Auton luotettavuuden testaamiseksi sillä ajettiin 2 000 kilometrin mittainen koeajo,[1] jonka kulkureitti oli Budapest – Aszód, – Kassa – Lőcse – Késmárk – Dés – Máramarosziget – Kolozsvár – Temesvár – Szeged – Budapest. Matkan keskinopeus oli 26 km/h ja huippunopeudeksi mitattiin 35 km/h.[4] Postin käyttöön suunniteltiin malli jossa oli takana kahden kuutiometrin kokoinen tavaratila.[1]
Csonka oli mukana perustamassa Unkarin autokerhoa, jonka johtoon asetettiin Béla Zichy. Zichy oli intohimoinen autotekniikan kehittäjä, joka ansioihin lukeutuu muun muassa vierintälaakerein tuettu kampiakseli. Tällä saavutettiin erinomainen toimintavarmuus.[4] Zichy tilasi Csonkalta 24-hevosvoimaisella moottorilla varustetun erikoisauton. Kaksi autoa osallistui vuonna 1909 Budapest – Berliini – München -ajokilpailuun, jossa ne sijoittuivat hyvin. Kummankin korit olivat Glattfelderin valmistamat.[1] Samana vuonna valmistui Csonkan kokonaan itse suunnittelema pikkuauto, jossa oli yksisylinterinen moottori ja akseliveto.[1][2]
Korkeakoulun tiloissa ei ollut resursseja autonvalmistukseen, joten valmistusoikeuksia myytiin MÁGille ja Röckille.[1] Hyvän kilpailumenestyksen rohkaisemana Zichy halusi kehittää autonvalmistuksesta merkittävää toimialaa Unkarissa. Hanke mureni suurten konepajayritysten lyhytnäköiseen riitelyyn.[4] Tämän seurauksena Csonka joutui lopettamaan autonvalmistuksen vuonna 1912 korkeakoulun purettua yritystoiminnan tiloissaan mahdollistaneen sopimuksen.[1] Csonka-autoja valmistui kaikkiaan yli 150 kappaletta.[5]
Vuonna 1895 Csonka nai Johanna Winklerin, maineikkaan lääketieteen professori Lajos Winklerin sisaren. Perheeseen syntyi kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Isänsä esimerkin innoittamina pojat oppivat jo nuorina työskentelemään intensiivisesti tekniikan parissa.[4]
Vuonna 1924, Csonkan eläköitymisen kynnyksellä Budapestin teknillinen korkeakoulu sekä Unkarin insinööriseura myönsivät hänelle konetekniikaninsinöörin arvonimen hänen saavutuksiensa tähden. Unkarin autokerho ojensi hänelle Andrássy-palkinnon uraauurtavasta työstä maan autoteollisuuden kehittämiseksi.[1][2][4] Korkeimpana kunnianosoituksena Csonkalle myönnettiin hallintoneuvoksen arvonimi.[1]
Eläkkeelle jäätyään Csonka jatkoi konepajatoimintaa omassa kellarissaan kolmen poikansa kanssa. Pojista Pál oli rakennusinsinööri ja János sekä Béla olivat koneinsinöörejä. Csonkan konepaja laajeni ja muutti pian korkeakoulua vastapäätä olleeseen kiinteistöön. 1930-luvun lamasta huolimatta henkilöstön määrää ei vähennetty eikä palkkoja leikattu. Vielä vuonna 1935, 84-vuotiaana, Csonka patentoi kehittämänsä moottorisahavälineistön. Konepaja kasvoi nopeasti ja vuonna 1938 yritys työllisti jo 300 henkilöä. Toiminnan laajentamiseksi yritys päätti perustaa Fehérvári útille konepajan polttomoottorien suunnittelua ja valmistusta varten.[1][3] Csonka kuitenkin kuoli vuonna 1938 lyhyen sairauden jälkeen ennen kuin rakennustyöt oli ehditty aloittaa.[3][4]Csonka-gépgyár valmistui vuonna 1941 ja jatkoi Csonkan viitoittamalla tiellä.[1][4]
Kunnianosoituksia
Csonkan 130-vuotissyntymäpäivänä Budapestin teknillisen korkeakoulun työpaja nimettiin hänen mukaansa. Csonkan kunniaksi on pystytetty lukuisia patsaita ympäri Unkaria.[3]
.svg){kind=small}
