Jyrki Vesikansa

Jyrki Vesikansa Helsingin kirjamessuilla 2017

Jyrki Äänis Kaleva Vesikansa (s. 28. lokakuuta 1941 Helsinki) on suomalainen toimittaja ja tietokirjailija.[1]

Jyrki Vesikansan vanhemmat olivat partioliikkeessä vaikuttaneet Osmo ja Sirkka Vesikansa.[2] Vesikansa työskenteli pitkään Uuden Suomen toimittajana. Hän aloitti lehden palveluksessa vuonna 1964. Vuosina 1969–1972 hän toimi sen kirjeenvaihtajana Länsi-Saksassa, vuosina 1972–1976 taloustoimituksen päällikkönä ja vuosina 1976–1978 toimituspäällikkönä. Vuonna 1978 hän siirtyi Kansallis-Osake-Pankin tiedotuspäälliköksi, mutta palasi Uuteen Suomeen vuonna 1983, jolloin hän aloitti yhtenä sen päätoimittajista. Hän jatkoi lehden palveluksessa vuoteen 1991, sen julkaisun lopettamiseen saakka. Vuodesta 1992 alkaen hän toimi Iltalehden ja Kauppalehti Option artikkelitoimittajana.[1]

Vesikansa valmistui filosofian lisensiaatiksi vuonna 1994 ja filosofian tohtoriksi 2021.[3][4] Hänen lisensiaatintyönsä on nimeltään Uuden Suomen viimeinen nousu ja tuho 1976–1991 ja väitöskirjansa Satavuotisen lehtisodan ratkaisuvaihe?, josta on ilmestynyt myös kansapainos Satavuotinen lehtisota (Readme.fi 2021). Hän on kirjoittanut myös lehden aiemmista vaiheista kertovan teoksen Sinivalkoiseen Suomeen: Uuden Suomen ja sen edeltäjien historia I, joka ilmestyi vuonna 1997.[1][5][6] Hänen muihin kirjoihinsa kuuluvat muun muassa Perloksen historiikki Parakin perältä pörssiyhtiöksi vuodelta 2003 ja Björn Westerlundin elämäkerta Nokian Nalle vuodelta 2004.

Vesikansan luottamustehtäviin on kuulunut muun muassa Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton puheenjohtajuus.[5] Hänelle on myönnetty valtion journalistipalkinto vuonna 2005 ja lehdistöneuvoksen arvonimi vuonna 2011. Sotilasarvoltaan Vesikansa on reservin yliluutnantti.[7]

Jyrki Vesikansan puoliso oli toimittaja Päivi Vesikansa (1943–2023), ja heillä on kaksi poikaa ja yksi tytär.[8] Heidän toinen poikansa on Ylioppilaslehden päätoimittaja ja Suomen Kuvalehden toimittaja Jarkko Vesikansa ja tytär Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen ja apulaispormestari Sanna Vesikansa. Jyrki Vesikansa itse toimi Ylioppilaslehden vt. päätoimittajana vuonna 1966.[1][9][10][11]

Teokset

  • Maksun aika: Energiakriisin seuraukset. (Toimite) Helsinki: Kirjayhtymä, 1974. ISBN 951-26-0946-0
  • Esimerkki tutkimuksen harharetkistä: Arvioita Tandemin osatutkimuksesta Mainonta ja yhteiskunta. Helsinki: Korkeakoulu- ja tiedepoliittinen tutkimussäätiö, 1976. ISBN 951-9252-13-4
  • Kehitysmaasta elintaso-Suomeen. Itsenäisen Suomen talouden vaiheita ja niiden taustaa. (Piirrokset: Camilla Ekman-Suhonen) Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-11590-1
  • Talouden vapauden puolesta: 75 vuotta Keskuskauppakamarin toimintaa. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12714-4
  • Leipurinpojan perintö: Huhtamäki oy 1920–1995. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13996-7
  • Suomalainen liikemies: Suomen liikemies-yhdistyksen toimintaa ja toimintaympäristöä sadan vuoden ajalta 1896–1996. Helsinki: Suomen liikemies-yhdistys, 1996. ISBN 952-90-8041-7
  • Sinivalkoiseen Suomeen: Uuden Suomen ja sen edeltäjien historia 1: 1847–1939. Helsinki: Otava, 1997. ISBN 951-1-14796-X
  • Puuseppää aina tarvitaan: Iskun historia 1928–1998. Lahti: Isku, 1998. ISBN 952-91-0347-6
  • Pellistä Perlokseen: Oy G. W. Sohlberg ab:n historia 1876–2001. Espoo: G. W. Sohlberg, 2001.
  • Suvanto, Antti & Vesikansa, Jyrki (toim.): Modernismi taloustieteessä ja talouspolitiikassa: O-ryhmän kirjoituksia ja kirjoituksia O-ryhmästä. Helsinki: Gaudeamus, 2002. ISBN 951-662-870-2
  • Parakin perältä pörssiyhtiöksi: Perloksen historia 1953–2003. Nurmijärvi: Perlos, 2003. ISBN 952-91-5580-8
  • Nokian Nalle. Vuorineuvos Björn Westerlundin elämänvaiheita. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19388-0
  • Sjöstedt-suku 2005: Täydennysosa vuoden 1976 sukukirjaan. (Toimite) Helsinki: Sjöstedt-suvun sukuyhdistys, 2005.
  • Myllyniemi, Seppo & Vesikansa, Jyrki (toim.): Vapauden valli: Näkökulmia Vapauden akateemisen liiton vaiheisiin 1950–69. Helsinki: Vapauden akateeminen liitto, 2010. ISBN 978-952-92-8488-7
  • Kolbe, Laura; Nyström, Samu; Vesikansa, Jyrki: Helsinki 1945: Pääkaupunki ja rauha. Helsinki: Minerva, 2015. ISBN 978-952-312-192-8
  • Satavuotisen lehtisodan ratkaisuvaihe? Uuden Suomen ja Helsingin Sanomain kilpailu 1956–76 sekä epilogi vuosilta 1976–2020. Helsingin yliopisto, 2021. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.12.2021).
    • Satavuotinen lehtisota, Uuden Suomen ja Helsingin Sanomain keskinäinen kilpailu 1889-1991. Readme.fi 2021 Isbn 978-952-373-408-1 (Väitöskirjan "kansanpainos", joka sisältää laajat luvut niistä Uuden Suomen vaiheista, joita väitöskirja ei käsittele.)

Lähteet

  1. ↑ a b c d Hakkarainen, Timo: Jyrki Vesikansasta lehdistöneuvos. Iltalehti, 21.5.2011, s. 3.
  2. ↑ Grönholm, Pauliina: Vesikansan perheen partiopolku. (Maksullinen artikkeli.) Helsingin Sanomat 15.3.2010. Viitattu 4.4.2018.
  3. ↑ Leppänen, Veli-Pekka: Monisärmäisen uran journalistina tehnyt Jyrki Vesikansa luki Uutta Suomea jo lapsena ja todisti myöhemmin päätoimittajana lehden loppumisen Helsingin Sanomat. 24.10.2021. Viitattu 7.12.2021.
  4. ↑ Jyrki Vesikansa väitteli tohtoriksi Suomalainen Sanomalehtimiesliitto. 12.11.2021. Viitattu 7.12.2021.
  5. ↑ a b Hyvärinen, Irja: Avaimenreiästä ei näy koko huone. (60-vuotishaastattelu.) Helsingin Sanomat, 28.10.2001. Artikkelin verkkoversio.
  6. ↑ Kulha, Keijo K.: Suomea ja maailmaa parantamassa. Ensimmäinen osa maineikkaan lehtisarjan värikkääseen historiaan. Helsingin Sanomat, 27.4.1997. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 6.8.2023.
  7. ↑ Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 994–995. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  8. ↑ Vesikansa, Jyrki ym.: Nekrolog: Päivi Vesikansa. Hufvudstadsbladet, 6.8.2023, s. 28.
  9. ↑ Erola, Jan: Ylioppilaslehdelle uusi päätoimittaja. Ylioppilaslehti, 26.4.1996. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21.8.2011.
  10. ↑ Jarkko Vesikansa Otavan yleisten tietokirjojen kustannuspäälliköksi Mediaviikko. 18.6.2008. Arkistoitu 21.8.2011. Viitattu 21.8.2011.
  11. ↑ Tukijat Sanna Vesikansa. Arkistoitu 21.8.2011. Viitattu 21.8.2011.

Aiheesta muualla