Barrios ja Miguel García Granados yrittivät kahdesti vallankumousta, ja he onnistuivat toisella yrittämällä 1871. García Granados nousi ensin presidentiksi, mutta Barrios korvasi hänet 1873.[1]
Barriosin hallinto teki monia uudistuksia ja pienenski kirkon valtaa. Hänet valittiin toiselle kaudelle 1879, ja hän johti käytännössä diktaattorina.[2]
Barriosin aikana valtio painosti kahvin, banaanin, kumin ja kaakaon vientiin, jolloin konservatiivieliitti menetti asemansa, sillä sen vauraus perustui kokkinellin vientiin ja karjatalouteen. Kahvi ohittikin kokkinellin maan tärkeimpänä vientituotteena. Kahvintuotannin selkeä lisäys johti myös moniin tiehankkeisiin ja pankkien perustamiseen.[1]
Barriosin haaveena oli herättää eloon Keski-Amerikan liittovaltio. Naapurimaat eivät kuitenkaan tukeneet Barriosin hanketta, vain Honduras osoitti lievää kiinnostusta. Barrios yritti luoda liittovaltion ensin rauhanomaisesti, mutta sitten päätyi voimakeinoihin. Hän julisti 1885 liittovaltion perustetuksi ja vaati muiden Keski-Amerikan valtioiden edustajia Guatemalassa kokoontuvaan kansalliskokoukseen. Barrios kuoli El Salvadoria vastaan käydyssä Chalchuapan taistelussa.[1]
Lähteet
Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan historia. Helsinki: Gaudeamus Kirja, 2001. ISBN 951-662-843-5
