Jussi Pikkusaari (17. lokakuuta 1939[1] Turku – 25. syyskuuta 2022 Espoo[2]) oli pohjalaissyntyinen kansanvalistaja ja humanisti. Hän toimi Suomen humanistiliiton puheenjohtajana 1982–1992.[3]
Pikkusaari väitteli filosofian tohtoriksi Oulun yliopistossa vuonna 1998. Väitöskirja käsitteli Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen sosialidemokraattisen puolueen suhteita ja oli nimeltään Vaikea vapaus: Sosialidemokratian häviö kirkolle 1850-luvulta 1920-luvulle käydyssä Suomen kulttuuritaistelussa.. Pikkusaari sai teoksestaan Vapaa-ajattelijain liiton Väinö Voipio -tunnustuspalkinnon 1998.[4][5]
Elämä
Jussi Pikkusaaren isä oli Arvi Pikkusaari. Pikkusaari valmistui ylioppilaaksi Lapuan yhteislyseosta 1959. Hän liittyi Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen 1961. Pikkusaari toimi historianopettajana 1965–1966 ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1968. Hän työskenteli Työväen Sivistysliiton opintojohtajana 1966–1970, SAK:n koulutussihteerinä 1971–1973 ja TSL:n pääsihteerinä 1973–1990.[3]
Vuonna 1968 Pikkusaari oli perustamassa Suomen humanistiyhdistystä ja toimi yhdistyksen puheenjohtajana 1982–1992. Tuona aikana yhdistys muovautui vuonna 1987 perustetuksi Suomen humanistiliitoksi. Vuosina 1990–1991 hän oli myös liiton perustaman Humanisti-lehden päätoimittaja. Myöhemmin hän on toiminut liiton hallituksen jäsenenä sekä Länsi-Uudenmaan humanistiyhdistys ry:n puheenjohtajana.[3]
Pikkusaaren vaimo Sirkka Pikkusaari on ollut Espoon kaupunginhallituksen jäsen ja puoluekannaltaan sosialidemokraatti.[6]
Teoksia
Luottamustehtäviä
Lähteet
Aiheesta muualla
