Näytelmä esittää episodeja Vanhasta testamentista afroamerikkalaisen lapsen näkökulmasta Yhdysvaltojen köyhässä etelässä.[6] Pohjanaan käyttämiin Bradfordin tarinoihin verrattuna Connolly laajensi Jumalan roolia näytelmässä. Teoksen musiikkina käytetään monia negrospirituaaleja.
Sovituksia näytelmästä
Connolly oli mukana myös 1936 valmistuneen elokuvaversion Vihreät laitumet teossa toisena ohjaajana William Keighleyn ohella. Jumalaa esitti Rex Ingram. Elokuva kiellettiin Australiassa, Suomessa ja Unkarissa Jumalaa pilkkaavana. Muissa maissa, etenkin Yhdysvalloissa, valkoihoiset teatteri- ja elokuva-arvostelijat suhtautuivat sekä näytelmään että elokuvaan yleensä myönteisesti, mutta Amerikan mustaihoinen älymystö oli kriittisempi Connellyn aidoksi väittämää kuvaa kohtaan mustien uskonnollisuudesta.
Lähteet
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:The Green Pastures
↑Shank, Theodore J. (toim.): A Digest of 500 Plays, s. 325. Macmillan, 5. painos 1977. ISBN 0-02-012690-5
Kirjallisuutta
Törmä, Olli: Mustat pukit vihreillä niityillä – Isänmaallisen kansanliikkeen taistelu Jumalan vihreät laitumet -näytelmän esittämistä vastaan Suomessa v. 1932–33. Helsingin yliopisto 2009.
Bradford, Roark: Ol' Man Adam an' His Chillun. Harper & Brothers 1928.
Connelly, Marc (1929). The Green Pastures, A Fable. New York: Faffar and Rinehart.
Connelly, Marc (1968). Voices Offstage: A Book of Memoirs. Chicago: Holt, Rinehart & Winston