Wellhausen tutki Raamatun tekstien alkuperää. Hänet tunnetaankin yhtenä nelilähdeteorian kehittäjistä. Wellhausenin mukaan juutalaisten toora eli kristittyjen Raamatun viisi Mooseksen kirjaa koostuu neljästä alun perin erillisestä lähteestä, joista käytetään nimityksiä Jahvisti (J), Elohisti (E), Deuteronomium (D) ja Pappiskirja (P). Wellhausen ei ollut ensimmäinen, joka käytti jakoa neljään itsenäiseen lähteeseen, mutta hän osoitti, että niiden oikea kirjoitusjärjestys oli ”JEDP”[2] Wellhausenin kronologian mukaisesta nelilähdeteoriasta tuli tämän jälkeen Mooseksen kirjojen alkuperästä noin sadaksi vuodeksi yleisesti hyväksytty tieteellinen teoria. Vasta 1970-luvun lopulla tieteellinen konsensus alkoi murtua, ja rinnalle kehitettiin muitakin teorioita.[3]
Merkittäviä teoksia
Geschichte Israelsin zwei Bänden (1878)
Prolegomena zur Geschichte Israels (1883)
Die Komposition des Hexateuchs und der historischen Bücher des Alten Testaments (1885)
↑Matthias Millard: Genesis (Luku 4.2.2. Die Urkundenhypothese als Forschungskonsens von 1876-1976) WiBiLex, bibelwissenschaft.de. 2006. Deutsche Bibelgesellschaft. (saksaksi)