Tuwim kävi koulun synnyinkaupungissaan Łódźissa ja opiskeli Varsovan yliopistossa oikeustiedettä ja filosofiaa. Tuwim kuului kirjailijohin, jotka muodostivat Skamander-ryhmän samannimisen kirjallisuuslehden ympärille. Ryhmään kuuluivat myös Antoni Słonimski, Władysław Reymont ja Jarosław Iwaszkiewicz. Puolan saavutettua itsenäisyyden vuonna 1918 maan kirjallisuus nousi ainutlaatuiseen kukoistukseen.[4] Tuwim oli satiirikko, ja hän tuotti kabaree- ja burleskihenkisiä teatteriesityksiä.[5]
Tuwim julkaisi teoksensa puolaksi. Varhaisvuosien teoksissa kuvastuu avantgarde ja liberaali optimismi. Näitä ovat "Czyhanie na Boga" (1918), "Sokrates tańczący" (1920), "Siódma jesień" (1922), ja "Wierszy tom czwarty" (1923). Hän kirjoitti myös lastenkirjoja. Satiirisuus ja katkeruus lisääntyvät myöhemmissä teoksissa Słowa we krwi (1926), Rzecz Czarnoleska (1929), Biblia cygańska (1933) ja Treść gorejąca (1933).[3]
Toisen maailmansodan aikana Tuwim työskenteli viisi vuotta maanpaossa[1] Lontoossa maan pakolaishallituksen tehtävissä ja toimitti Nowa Polska -lehteä.[2]
Suomennettu runo
Jumalalle ("Czyhanie na Boga", 1918) suom. Anna-Maija Raittila (saksankielisestä käännöksestä). Teoksessa Lähteenkirkas hiljaisuus, uskonnollista runoutta 1900-luvun Euroopassa, toim. Anna-Maija Raittila. Kirjapaja, Helsinki 1983.
Lähteet
↑ abcRisto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Tuwim, Julian”, Otavan kirjallisuustieto, s. 803. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
