José Giral y Pereira (22. lokakuuta 1879 Santiago de Cuba, Kuuba – 23. joulukuuta 1962 México, Meksiko) oli espanjalainen poliitikko, joka toimi Espanjan toisen tasavallan pääministerinä Espanjan sisällissodan alkuvaiheessa vuonna 1936.
Giral oli ennen politiikkaan siirtymistään kemian professori, vuodesta 1905 Salamancan ja vuodesta 1928 Madridin yliopistossa. Hänet vangittiin useasti kuningaskunnan aikana tasavaltalaisten mielipiteidensä vuoksi. Toisen tasavallan perustamisen jälkeen vuonna 1931 hänestä tuli Madridin yliopiston rehtori. Hän toimi myös laivastoministerinä vasemmistolaisissa hallituksissa vuosina 1931–1933 ja keväällä 1936.[1] Kun oikeistolaiset kenraalit aloittivat kapinansa heinäkuussa 1936, suurin osa Espanjan laivastosta jäi tasavallalle uskollisten joukkojen käsiin. Diego Martínez Barrion epäonnistuttua hallituksen muodostamisessa presidentti Manuel Azaña nimitti Giralin pääministeriksi 19. heinäkuuta, päivää kapinan alkamisen jälkeen.[2] Vaikka Giral antoikin määräyksen ryhtyä aseistamaan kansanrintamahallitusta tukeneita vasemmistolaisia järjestöjä, sosialistit pitivät häntä liian maltillisena. Hän joutui väistymään jo 4. syyskuuta, jolloin uudeksi pääministeriksi tuli Francisco Largo Caballero. Giral oli Largo Caballeron hallituksessa salkuttomana ministerinä ja vuosina 1937–1938 Juan Negrínin hallituksessa ulkoministerinä. Hän joutui lopulta pakenemaan Espanjasta tasavallan kukistuttua maaliskuussa 1939.[3] Hän asui loppuelämänsä ajan Meksikossa. Hän oli vuosina 1945–1947 Espanjan tasavallan pakolaishallituksen pääministerinä.[1]
Lähteet
- ↑ a b José Giral (espanjaksi) Biografías y Vidas. Viitattu 29.10.2015.
- ↑ Jyrki Juusela: Suomalaiset Espanjan sisällissodassa 1936–1939, s. 19. Atena, Jyväskylä 2003.
- ↑ José Giral (englanniksi) Spartacus Educational. Viitattu 29.10.2015.
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Muut | |
|---|
