Filosofian ja sosiologian opettajana ja journalistina toiminut Iléo liittyi 1958 Patrice Lumumban johtamaan Kongon kansallisliikkeeseen (MNC). Seuraavana vuonna hän oli mukana epäonnistuneessa vallankaappauksessa Lumumban syrjäyttämiseksi. Sen jälkeen Iléo liittoutui Joseph Kasa-Vubun johtaman ABAKO-järjestön kanssa. Kongon itsenäistyessä 1960 Iléo nousi senaatin puheenjohtajaksi. Lumumban tultua murhatuksi presidentti Kasa-Vubu olisi halunnut Iléosta pääministeriä, mutta sekavassa tilanteessa valta keskittyi pääesikuntapäällikkö Mobutu Sese Sekolle. Helmikuussa 1961 Iléo nimitettiin uudelleen pääministeriksi, mutta siirtyi elokuussa kulttuuri- ja tiedotusministeriksi.[2]
Maaliskuusta joulukuuhun 1979 Iléo toimi parlamentin puhemiehenä. Huhtikuussa 1990 hän perusti uuden puolueen, Democratic Social Christian Party (PDSC), ja toimi sen puheenjohtajana kuolemaansa 1994 saakka.
↑Ilvessalo, Jaakko: ”Ileo, Joseph (1922)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 86. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Joseph Iléo