Nash aloitti uransa arkkitehti sir Robert Taylorin apulaisena. Vuonna 1777 hän perusti oman arkkitehtitoimiston ja ryhtyi samalla rakennuttajaksi Lontoossa. Vuonna 1783 hän kuitenkin ajautui konkurssiin ja muutti Walesiin, jossa hän suunnitteli seuraavina vuosina pääasiassa maaseudulla sijainneita asuintaloja ja pienimuotoisia julkisia töitä. Hän jatkoi suurempien rakennusten vasta noin kymmenen vuotta myöhemmin entisen opiskelutoverinsa Samuel Pepys Cockerellin rohkaisemana.[3][4]
Saavutettuaan vähitellen menestystä Nash palasi vuonna 1796 Lontooseen ja toimi seuraavien kuuden vuoden ajan maisemapuutarhuri Humphry Reptonin epävirallisena kumppanina. Nashin pitkäaikainen yhteistyö Walesin prinssin, tulevan kuninkaan Yrjö IV:n kanssa käynnistyi vuonna 1798, kun hän suunnitteli tämän tilauksesta konservatorion Brightoniin. Walesin prinssistä tuli myöhemmin Nashin tärkein mesenaatti.[3][1]
Seuraavien vuosien aikana Nash suunnitteli Englannin maaseudulle lukuisia keskiaikaisten linnojen tyyliin rakennettuja varakkaiden maaseutuasuntoja, joista merkittävin oli hänen omaksi asunnokseen suunniteltu ja vuodesta 1798 alkaen rakennettu East Cowesin linna Wightsaarella.[3][1] Kyseinen rakennus vaikutti myöhemmin merkittävästi varhaiseen uusgotiikkaan.[1] Muita Nashin samantyylisiä rakennuksia olivat Luscomben linna Devonissa (rakennettu 1800–1804), Kneppin linna Sussexissa (n. 1806), Ravensworthin linna Durhamissa (1808), Caerhayesin linna Cornwallissa (1808) ja italialaistyylinen Cronkhillin linna Shropshiressä (n. 1802). Hän suunnitteli myös pittoreskin Blaisen kylän rakennukset Bristolissa (1805–1811) sekä Windsorin kuninkaallisen metsästysmajan (1812).[3]
Nashin itselleen suunnittelema maaseutuasunto, East Cowesin linna Wightsaarella, maalaus vuodelta 1824. Rakennus purettiin vuonna 1960.
Vuonna 1806 Nashista tuli kruunun metsistä vastanneen viraston virallinen arkkitehti. Hän sai tehtäväkseen suunnitella valtion omistukseen Lontoossa siirtyneen Marylebone Park -puiston uudelleenrakentamisen. Puistosta, joka valmistuttuaan vuonna 1811 nimettiin Nashin tukijan, prinssihallitsija (engl.Prince Regent) Yrjön mukaan Regent’s Parkiksi, tuli Nashin päätyö. Hänen puistosuunnitelmaansa kuului Regent’s Canal -kanaali, tekojärvi, metsäksi jätetty alue, kasvitieteellinen puutarha sekä eri yhteiskuntaluokille tarkoitettuja asuintaloja ja kauppakäytävä. Puiston ympärille rakennettiin terassimaisille rinteille varakkaiden asuintaloja. Laajaksi paisuneeseen suunnitelmaan kuului myös vuoden 1825 tienoilla valmistunut Regent Street -katu, joka johti Marylebonen kaupunginosasta Piccadilly Circus -aukiolle.[1][3] Katua reunustivat alkujaan pylväsrivistöt, jotka kuitenkin purettiin vuonna 1848. Regent’s Parkin alueelle suunnitellut East Park Village ja West Park Village toimivat myöhemmin monien puutarhaesikaupunkien esikuvina. Niiden toteututuksen vei loppuun Nashin apulainen James Pennethorne vasta Nashin kuoltua.[1]
Vuosina 1813–1815 Nashilla oli valtion virka ylivalvojana (Surveyor General) ja hän oli yksi yleisten töiden lautakunnan (Board of Works) kolmesta arkkitehdista. Vuodesta 1815 hän suunnitteli Brightonin Royal Pavilionin muutostyöt vaatimattomasta huvilasta suureksi, eksoottista itämaista arkkitehtuuria edustavaksi palatsiksi. Rakennuksen ulkopuolen arkkitehtuuri jäljittelee perinteistä intialaista arkkitehtuuria ja sisätilat kiinalaista. Vuonna 1822 valmistuneen Royal Pavilionin rakennuskustannukset muodostuivat valtaviksi.[1][3]
Vuosina 1821–1830 Nash johti myös Lontoon kuninkaallisen residenssin, Buckinghamin palatsin uudelleenrakennusta sekä vuosina 1827–1829 St. James’s Park -puiston uudelleenjärjestelyä. Nashin suunnittelutyö Buckinghamin palatsin kohdalla joutui kritiikin kohteeksi. Kun hänen tukijansa kuningas Yrjö IV kuoli vuonna 1830, käynnistettiin virallinen tutkinta, joka kyseenalaisti rakennuksen kestävyyden ja suurten rakennuskustannusten mielekkyyden. Nash siirrettiin syrjään hankkeesta ennen palatsin valmistumista ja hän vetäytyi seuraavana vuonna asumaan East Cowesin linnaansa, jossa kuoli vuonna 1835.[1][3]
