Johannes Kastajan mestaus. Venäläinen ikoni 1400-luvulta.Guido Reni: Salome Johannes Kastajan pään kanssa.
Johannes Kastajan mestauspäivää vietetään 29. elokuuta useissa kristillisissä kirkkokunnissa, varsinkin ortodoksikirkossa.[1] Suomessa päivää vietettiin nimellä Johannes Kastajan kaulanleikkauspäivä[2] ja se poistui almanakasta vuonna 1908.[3]
Matteuksen ja Markuksen evankeliumien mukaan Johannes Kastaja ja Herodes Antipas joutuivat konfliktiin, koska Johannes arvosteli Herodeksen avioliittoa hänen velipuolensa vaimon, Herodiaan, kanssa.[4][5][6] Herodes piti Johannesta arvossa ja kuunteli mielellään hänen opetuksiaan, mutta Herodias ei sietänyt Johannesta ja halusi hänet surmatuksi.[7]
Mestaus Herodeksen syntymäpäiväjuhlilla
Herodes Antipas järjesti syntymäpäiväjuhlan, jossa hänen tyttärensä Salome tanssi vieraiden iloksi. Ihastuneena Herodes lupasi antaa Salomelle hänelle mitä tahansa hän vain pyytääkin. Hämmentyneenä hän ei osannut päättää, mitä pyytäisi, mutta äitinsä, Herodiaan, kehotuksesta hän pyysi Johannes Kastajan pään vadilla. Vaikka Herodes oli vastahakoinen ja pelkäsi kansan reaktiota, hän suostui täyttämään lupauksensa vieraidensa painostuksesta. Johannes mestattiin, ja hänen päänsä toimitettiin Salomelle, joka vei sen äidilleen.[4][5][8]
Johannes Kastajan kuoleman seuraukset
Johannes Kastajan kuolema symboloi totuuden puolustamista ja moraalista rohkeutta, koska hän uskalsi arvostella Herodes Antipaksen ja Herodiaan avioliittoa. Hänen rohkeutensa johti marttyyrikuolemaan. Herodes Antipas menetti valtansa ja joutui maanpakoon, mutta ei kuollut köyhyydessä. Hänen kuolemastaan ei ole tarkkaa tietoa, mutta hän kuoli vuonna 39 jaa.[9]
Johannes Kastajan muiston kunnioitus
Johannes Kastajan mestauspäivää vietetään 29. elokuuta. Raamatun mukaan Johannes Kastajan mestaus ilmeisesti tapahtui muutamaa viikkoa ennen pääsiäistä, mutta muistopäivää alettiin myöhemmin viettää 29. elokuuta, koska sanottuna päivänä keisari Konstantinus ja Helena vihkivät Johanneksen haudan päälle valmistuneen kirkon Sebastessa.[1] Sinne haudattiin myös Johanneksen opetuslasten jäännökset.[10]
Muistopäivää vietettiin idässä jo 300-luvulla, lännessäkin paikoitellen jo 400-luvulla, yleisemmin 800-luvulta alkaen.[11] Varsinkin ortodoksisessa kirkossa se on ankara paastopäivä pyhän väkivaltaisen kuoleman vuoksi.[12] Suomen ortodoksisilla alueilla päivä on tunnettu kansanomaisesti nimellä "Kuiva-Iivana".[11]Suomen evankelisluterilainen kirkko ei ole koskaan viettänyt päivää pyhäpäivänä, mutta suomalaisiin almanakkoihin se oli merkittynä vuoteen 1907 saakka, viimeisinä aikoina tosin lyhentyneenä melko arvoitukselliseen muotoon "Joh. Kast. k.l.".[11][13]
