Jens Johannes Jørgensen (6. marraskuuta 1866 Svendborg – 29. toukokuuta 1956[1][2]) oli tanskalainen kirjailija. Hän valmistui ylioppilaaksi 1884 ja opiskeli alkuun kasvitieteitä, mutta keskittyi sitten yksinomaan kirjoittamiseen. Esikoisteos, runovihko Vers, ilmestyi 1887. Sitä seurasivat kertomukset Foraarssagn (1888), En fremmed (1890), Sommer (1892), Livets træ (1893) sekä kokoelma Stemninger (1892), joka sisältää runoa ja proosaa. Hänen kaunis ja kuvallinen kielensä viittaa J. P. Jacobsenilta saatuihin vaikutteisiin.[3]
Tanskalaisen uusromanttisen koulukunnan ohjelman muotoili aikakauskirja Taarnet, jonka aihepiirinä olivat kuvataide ja kirjallisuus. Lehti ilmestyi kerran kuukaudessa 1893–1894, ja sitä toimittivat Jørgensenin kanssa Viggo Stuckenberg ja Sophus Claussen[4].
Kertomuksessa Hjemve (1894) sekä runokokoelmassa Bekendelse (1895) pääsevät uskonnolliset tunnelmat yhä enemmän voitolle, ja teoksessa Rejsebogen (1895) Jørgensen kuvaa kääntymystään materialistista katolilaiseksi. Kirjassa Livslogn og livssandhed (1896; suom. Elämänvalhe ja elämäntotuus) Jørgensen ahdistaa entisiä ystäviään ja hengenheimolaisiaan. Jørgensenin kääntymyksensä jälkeen kirjoittamat teokset ovat melkein yksinomaan aiheiltaan uskonnollisia. Niissä ilmenee kypsyyttä, syvää sielunelämää ja hienoa runoutta.[3]
Suomennetut teokset
- Vertauksia. Suomentanut Pekka Brofeldt. Kuopio: Suomentaja, 1905.
- Elämänvalhe ja elämäntotuus. Suomentanut Saimi Järnefelt. Helsinki: Otava, 1896.
Jørgensenin runo Rukous on julkaistu suomeksi antologioissa:[5]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Taiteenala | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
.jpg)
