Johan Olofsson Stiernhöök (27. helmikuuta 1596 Rättvik, Kopparberg – 25. kesäkuuta 1675 Tukholma) oli ruotsalainen oikeustieteilijä, ”Ruotsin oikeustieteen isä”. Hän otti nimekseen Dalecarlus synnyinseutunsa Taalainmaan mukaan.

Stiernhöökin vanhemmat olivat kirkkoherra Olaus Petri Hedemorensis ja Margareta Johansdotter. Hän pääsi ylioppilaaksi Uppsalassa 1619 ja valmistui filosofian maisteriksi Uppsalan yliopistosta 1624 tai 1625. Hän opiskeli myös Saksassa Leipzigissa, Jenassa, Wittenbergissä ja Rostockissa.

Stiernhöök oli Västeråsin lukion oikeus- ja valtiotieteen lehtorina 1624–1630 ja opiskeli 1626-1628 Leidenissä, Oxfordissa ja Cambridgessä. Turun hovioikeuteen hän tuli 1630 asessoriksi, ja oli samalla Pohjois-Suomen laamannikunnan alilaamanni 1636–1640. Hän oli Turun akatemian ensimmäinen oikeustieteen professori vuodesta 1640. Ahvenanmaan tuomari hän oli 1641–1646. Hän siirtyi vuonna 1647 Ruotsiin, jossa hänestä tuli revisiosihteeri. Hänet aateloitiin vuonna 1649 nimellä Stiernhöök, ja hän sai hovineuvoksen arvon 1666. Hän julkaisi svealaisten ja götalaisten vanhasta oikeudesta teoksen De jure Sueonum et Gothorum vetusto.^[1][2]