Johan Gustaf Olander (1757–1818Viapori) oli ruotsalainen meriupseeri. Hänen isänsä oli kamreeri Erik Olander.
Olander aloitti sotilasuransa jo kolmetoistavuotiaana ja yleni aina majuriksi saakka. Hän otti osaa Ruotsinsalmen ensimmäiseen meritaisteluun vuonna 1789, jossa hän haavoittui molempiin jalkoihin.[1]
Avioiduttuaan vuonna 1791 kauppias Johan Sederholmin tyttären Hedvigin kanssa he saivat Herttoniemen kartanon häälahjaksi Johan Sederholmilta. Olander myi kartanon vuonna 1793Carl Olof Cronstedtille erottaen Strömsin ja Kreijarin torpat omaksi tilakseen. Torpista muodostettiin Strömsin kartano, jonka päärakennus valmistui 1794. Suomen sodan aikana Olander palveli Viaporissa, jossa hänen vaimonsa synnytti 13. lapsensa venäläisten piirittäessä linnoitusta vuonna 1808. Vauva kuoli toukokuussa linnoituksen antautuessa. Majuri Olander joutui antautumisen jälkeen sotavangiksi Venäjälle. Vapauduttuaan hän palasi Suomeen, mutta muutti pian perheineen Ruotsiin.[2]