Jiří Paroubek (s. 21. elokuuta1952, Olomouc) on tšekkiläinen poliitikko, pääministeri (ČSSD) huhtikuusta 2005 elokuuhun 2006.
Paroubek lähti politiikkaan 18-vuotiaana, vuonna 1970, aloitettuaan opiskelun taloustieteen yliopistossa Prahassa. Hän liittyi sosialistiseen puolueeseen, joka oli maata hallitsevan kansanrintaman osa. Hän nousi alempaan johtoon ennen eroamistaan 1986. Hän kiinnitti myös valtion turvallisuuspoliisin, ŠtB:n huomion, mutta jätettiin rauhaan, koska hänelle ei ollut tarpeeksi potentiaalia tai kontakteja.
Paroubek valmistui 1976 ja toimi valtion yritysten pääekonomistina, mm. huonosta palvelustaan ja korruptiostaan tunnetussa ravintolayhtiössä, Restaurace a jídelny.
Pian samettivallankumouksen marraskuussa 1989 jälkeen Paroubek liittyi uuteen Tšekin sosiaalidemokraattisen puolueeseen. Paroubek toimi yli 14 vuotta Prahan kaupunginhallinnossa ja erikoistui kaupungin talouteen.
Elokuussa 2004 hänet nimitettiin alueiden kehittämisen ministeriksi Stanislav Grossin hallitukseen, ja alkuvuoden 2005 hallituskriisin jälkeen hän seurasi eronnutta Grossia pääministerinä 25. huhtikuuta 2005. Hänen hallitukseensa ei tullut suuria muutoksia edelliseen verrattuna. Paroubekin hallitus voitti luottamuslauseäänestyksen 13. toukokuuta 2005 101–98.
Tšekin taloustilanne pysyi hyvänä Paroubekin kaudella, budjetti oli tasapainoinen, työttömyys 8,3 %, valuutta vakaa ja inflaatio kurissa. Paroubek ajoi Euroopan unionin perussopimuksen hyväksymistä kansanvaalissa, mutta luopui siitä Ranska ja Alankomaiden hylättyä sen.
Paroubekin suhde liberaalina pidettyyn presidentti Václav Klausiin, joka oli 11 vuotta konservatiivisen ODS:n puheenjohtajana ja nykyisin sen kunniapuheenjohtaja on ongelmallinen. Paroubekin hallituksen yritys ajaa läpi samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröintilakia muodostui kansanedustuslaitoksen taisteluksi presidenttiä vastaan. Ala- ja ylähuone hyväksyivät lain, mutta presidentti Klaus kuitenkin käytti veto-oikeuttaan estämään sen voimaantulon, jonka kumoamiseen puolestaan lain kannattajat tarvitsevat 101 ääntä parlamentissa.[1][2] Paroubekin mukaan presidentin veto-oikeus on yksi suurimmista virheistä ja hän halusi rajoittaa presidentin tehtävät "kukkaseppeleiden laskemiseen."
Toukokuussa 2006 ČSSD äänesti Paroubekin uudeksi puhemiehekseen yli 90 % äänistä.[3]
Kesäkuun 2006 vaaleja edeltänyt vaalikamppailu oli erityisen likainen. Viime hetkellä ennen kesäkuun vaaleja presidentti Klaus syytti Paroubekia vallan keskittämisestä omiin käsiinsä niin puolueessa ja hallituksessa, jota hän vertasi entiseen yksipuoluejärjestelmään. Paroubek puolestaan vastasi Klausin esiintyvän ODS:n entisenä puheenjohtajana, ei puolueettomana presidenttinä. Presidentin neuvonantaja Miroslav Macek puolestaan kävi käsiksi terveysministeri David Rathiin eräässä kongressissa. ODS:n puheenjohtaja Mirek Topolánek syytti ČSSD:tä palkkamurhista, vaikka salaisen poliisin mukaan väitteessä ei ollut perää, ja järjestäytynyttä rikollisuutta tutkivan poliisiyksikön johtaja Jan Kubice vuoti päivää ennen vaaleja raportin, jossa syytettiin ČSSD:n puolueosaston varapuheenjohtajaa erään liikemiehen murhasta ja sen peittelystä ja Paroubekia alaikäisen tytön seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Paroubek ja hänen vaimonsa nostivat syytteen Kubicea vastaan, ja hän kieltäytyi tunnustamasta tappiota vaalin jälkeen ja arveli syytösten olevan riittävä peruste sen mitätöimiseen. Vielä ennen syytöksiä ČSSD oli niukasti edellä. Paroubek vertasi oikeiston painostusta vuoden 1948 demokratian menetykseen.[4][5][6]
2–3. kesäkuuta 2006 konservatiivinen oikeistopuolue ODS voitti vaalit saaden 35 % äänistä, vastaan sosiaalidemokraattien ČSSD:n 32 %. Kuitenkin konservatiivien, kristillisdemokraattien ja vihreiden liittoumalla on tasan 100 paikkaa parlamentin 200:sta. Mirek Topolánekin johtama hallitus kuitenkin kaatui toukokuussa 2009, jolloin maahan asetettiin virkamieshallitus.
Vaalikampanjansa aikana Paroubek ja sosiaalidemokraatit ovat joutuneet säännöllisesti kananmunalla heittelyn kohteeksi.[7]
Paroubek erosi puolueen johdosta toukokuun 2010 vaalien jälkeen. ČSSD nousi 22,1 prosentilla äänistä suurimmaksi puolueeksi, mutta kolme keskusta-oikeistolaista puoluetta sai 118 paikan enemmistön 200-paikkaiseen parlamenttiin.[8]
