Jevgeni Nikolajevitš Tširikov (ven. Евге́ний Никола́евич Чи́риков, 5. elokuuta 1864 Kazan – 18. tammikuuta 1932 Praha^[1]) oli venäläinen kirjailija.

Jevgeni Tširikov syntyi maattomaan aatelisperheeseen. Hän opiskeli Kazanin yliopistossa ja joutui poliittisen toimintansa takia useaan kertaan erotetuksi, pidätetyksi ja karkotetuksi. Tširikov irtisanoutui vallankumousliikkeestä vuoden 1905 tapahtumien jälkeen.^[1]

Tširikovin ensimmäinen kertomus ilmestyi vuonna 1894. Hän kirjoitti proosaa ja näytelmiä, jotka kuvasivat realistisesti maaseudun sivistyneistön elämää. Tširikovin näytelmät, kuten Jevrei (”Juutalaisia”, 1904), Ivan Mironytš (1905), Mužiki (”Musikoita”, 1906) ja Koldunja (”Noita”, 1909) olivat aikanaan varsin suosittuja. Tširikovin huomattavimpia teoksia on omaelämäkerrallinen romaani Žizn Tarhanova (”Tarhanovin elämä”, 1911–1924).^[1][2]

Lokakuun vallankumouksen jälkeen Tširikov matkusti Krimille, sieltä vuonna 1920 Konstantinopoliin ja asettui vuonna 1921 Prahaan. Hän julkaisi ulkomailla muun muassa Venäjän sisällissotaa kuvaavan romaanin Zver iz bezdny (”Peto syövereistä”, 1926), joka herätti paljon huomiota.^[1]

• Ensi aste: Koulupojan romaani (Rannije vshody). Suom. Onni Hamara. Hämeenlinna: Karisto, 1910.
• Kuoppien Mari (Marka iz Jam). Kuopio: Kuopion uusi kirjapaino, 1907.