Jesús Guridi (25. syyskuuta 1886 Vitoria-Gasteiz – 7. huhtikuuta 1961 Madrid)^[1] oli espanjalainen säveltäjä. Hän syntyi musiikilliseen perheeseen. Hän muutti 14-vuotiaana Pariisiin ja aloitti opinnot Schola Cantorumissa. Häntä opetti siellä sävellyksessä Vincent d'Indy. Guridi opiskeli lisäksi pianonsoittoa ja esiintyikin pianistina. Palattuaan Bilbaoon hän toimi urkurina kirkoissa, opetti urkujensoittoa ja johti useita musiikkikokoonpanoja. Guridi tuli tunnetuksi improvisointitaidoistaan.^[2]

Guridin teoksiin lukeutuvat As cantan los chicos (1915) orkesterille ja kuorolle, oopperat Mirentxu (1915) ja Amaya (1910–20), zarzuela El Casero (1926), Diez melodas vascas (1941), Sinfonia pirenica (1946) sekä Homenaje a Walt Disney (1956) pianolle ja orkesterille. Guridi sävelsi paljon urkumusiikkia ja toimi myös elokuvasäveltäjänä. Hän oli Madridin konservatorion urkujensoiton professori ja nousi konservatorion johtoon vuonna 1956.^[2]

Guridi sävelsi monia baskinkielisiä teoksia, mutta baskin huono kansainvälinen tunnettavuus on vaikeuttanut niiden tulemista tutummiksi ulkomailla. Guridi ehti eläessään nousta lähes kansallissäveltäjän asemaan baskien keskuudessa.^[1] Vitoria-Gasteizissa toimiva musiikkioppilaitos on nimetty säveltäjän mukaan Jesús Guridi -konservatorioksi.^[3]