Jerusalemin suutari eli vaeltava juutalainen on hahmo keskiajan kristillisissä tarinoissa, jotka levisivät Euroopassa 1200-luvulla ja tulivat osaksi kristillistä mytologiaa. Tarinoiden mukaan Jeesusta ristintiellä pilkannut juutalainen kirottiin vaeltamaan maailmassa Jeesuksen toiseen tulemiseen asti. Rikkomuksen tarkka luonne kuten hahmon ominaisuudetkin vaihtelevat tarinoittain: joissakin hän on suutari, joissakin Pontius Pilatuksen portinvartija ja joissakin roomalainen eikä juutalainen. Hahmon oikea nimi on eri tarinoissa Melmoth, Ahasuerus, Matathias, Buttadeus, Cartophilus, Isaac Laquedem tai Ahasverus. Joidenkin tulkintojen mukaan Jerusalemin suutari on juutalaisen heimon henkilöitymä ja vaellus viittaa diasporaan.[1]
Väitteiden mukaan vaeltavasta juutalaisesta tehtiin näköhavaintoja 1500–1800-luvuilla.[2]
