Jean Pépin (30. maaliskuuta 1924 – 10. syyskuuta 2005) oli ranskalainen filosofi, joka oli erikoistunut antiikin filosofian historiaan. Hänen työllään on ollut suuri vaikutus erityisesti uusplatonismin tutkimuksen alalla.

Pépin opiskeli filosofiaa ja teologiaa Toulousessa vuosina 1942–1948. Vuonna 1950 hän pääsi Centre national de la recherche scientifique'iin (CNRS), jossa hän osallistui myöhäsantiikin ja varhaiskeskiajan ajattelun tutkimustyöhön vuoteen 1986 saakka. Samaan aikaan hän opetti vuodesta 1963 École pratique des hautes études'ssa (IVe section: Sciences historiques et philologiques).

• Mythe et allégorie (1958)
• Les Deux approches du christianisme (1961)
• Théologie cosmique et théologie chrétienne ("Bibliothèque de philosophie contemporaine", 1964)
• Dante et la tradition de l'allégorie (Librairie philosophique J. Vrin, 1970)
• Idées grecques sur l'homme et sur Dieu (1971)
• Saint Augustin et la dialectique (1976)
• Études sur les lectures philosophiques de saint Augustin (1977)
• De la philosophie ancienne à la théologie patristique (1986)
• Proclus lecteur et interprète des anciens (toim., 1987)
• La Tradition de l'allégorie de Philon d'Alexandrie à Dante (1987)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Jean Pépin (philosophe)