Jean Patou syntyi Pariisissa vuonna 1887. Patoun perheen liiketoiminta oli nahanparkitus ja turkikset. Patou työskenteli setänsä kanssa Normandiassa, muutti sitten Pariisiin vuonna 1910 tarkoituksenaan ryhtyä couturièriksi eli muotisuunnittelijaksi.[2]
Jean Patoun muotiluonnos 1926,
Muotihuone
Jean Patou aloitti perustamalla vuonna 1912 muotihuoneen nimellä Maison Parry'.' Hän muutti vuonna 1914 sen nimeksi sukunimensä Patou. Samoihin aikoihin ensimmäisen maailmansodan puhjettua hän joutui asepalvelukseen. Sodan päätyttyä hän palasi vuonna 1919 yritystoimintaan. Hänen suunnittelemansa urheilulliset ja nuorekkaat vaatteet tulivat suosituiksi niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Hän suunnitteli sekä naisten pukuja että urheiluvaatteita. Koska Yhdysvallat oli hyvä markkina-alue, hän haki sieltä malleja, jotka edustivat rakenteeltaan paremmin amerikkalaisia.[2]
Patou markkinoi naisten pukuja, joissa ei ollut korsettia, lyhensi hameita, lanseerasi kaupungissa käytettäväksi tarkoitetun urheilumalliston ja monogrammin omilla nimikirjaimillaan. Hän erottui kilpailijastaan Jeanne Lanvinista ja pahimmasta kilpailijastaan Coco Chanelista olemalla heitäkin visionäärisempi. Hän teki esimerkiksi tennismestari Suzanne Lenglenista muusansa. Kun poikamainen garçonne-tyyli oli muodissa, hän suunnitteli pitkiä pukuja, joissa oli syvä pääntie selässä. Hänen visionsa kantoi hedelmää: vuosien 1919 ja 1924 välillä muotitalon tulot kasvoivat kolminkertaisiksi. Sen ajan julkkikset, kuten Louise Brooks, Joséphine Baker ja Mistinguett, nähtiin kaikki pukeutuneina hänen asuihinsa.[1]
Patou suunnitteli legendaarisen lyhythihaisen ja polvimittaisen tennisasun Suzanne Lenglenille, joka voitti Wimbledonin naisten tenniksen kaksinpelin mestaruuden vuonna 1919.[3][4][1]
Joy de Jean Patou -hajuveden loi Jean Patoun tilaamana vuonna 1930 Henri Alméras. Patou käski tämän kaksinkertaistaa tuoksuaineiden määrän. 30 millilitraan parfyymiä käytettiin 28 tusinasta eli 366 bulgarialaista ruususta saatua kallista ruusuöljyä ja 10 600 ranskalaisen jasmiinin kukasta uutettua jasmiiniöljyä, mikä nosti uuden tuoksun valmistuskustannukset ennenkuulumattomiin korkealle. Näin Joy sai kuuluisan sloganinsa: "Maailman kallein parfyymi". Vuonna 1932 Jean Patou suunnitteli tuoksulle kiinalaisten jadesta valmistettujen hajustepullojen inspiroiman, mustan punakorkillisen pullon.[5][6][7]
Perintö
Jean Patoun kuoltua aivoverenvuotoon 48-vuotiaana vuonna 1936 Patoun muotihuone siirtyi hänen sisarensa Madeleine Patoun ja tämän miehen Raymond Barbasin vastuulle.[1]
Muotihuoneen tunnettuja suunnittelijoita ovat olleet Marc Bohan vuosina 1953–1957, Mad Carpentier vuosina 1958–1960, Karl Lagerfeld vuosina 1960–1963, Jean-Paul Gaultier vuosina 1971–1973 ja Christian Lacroix vuosina 1982–1987. Viimeinen vaatekokoelma julkistettiin Patoun nimellä vuonna 1987, ja sen jälkeen keskityttiin hajuvesiin, joista tunnetuin on Joy.[2]
