Jean-Pierre Wimille (26. helmikuuta 1908 – 28. tammikuuta 1949) oli ranskalainen moottoriurheilija ja Ranskan vastarintaliikkeen jäsen toisessa maailmansodassa. Hän oli yksi 1930- ja 1940-lukujen parhaista autourheilijoista.

Suurimman osan urastaan Bugattilla kilpaillut Wimille voitti ensimmäisen kilpailunsa, La Turbien mäkiajon Bugattilla vuonna 1932. Vuonna 1934 hän voitti ensimmäisen Grand Prixinsä, Algerian Grand Prixin. Wimille voitti kaksi kertaa urallaan Le Mansin 24 tunnin ajon, vuosina 1937 ja 1939.^[1][2] Hän voitti uransa aikana 20 Grand Prixiä.

Wimille liittyi yhdessä kilpa-ajajien Robert Benoistin ja William Grover-Williamsin kanssa Special Operations Executiveen, joka auttoi Ranskan vastarintaliikettä. Wimille oli ainoa näistä kolmesta, joka selviytyi.

Wimille meni naimisiin Christiane de la Fressangen kanssa ja he saivat vuonna 1946 François-pojan. Sodan jälkeen Wimille oli Alfa Romeon ykköskuljettajana vuosina 1946-1948, jolloin hän voitti useita kilpailuja. Vuonna 1946 hän perusti Wimille-nimisen automerkin, joka kulki ensin Citroënin koneilla ja myöhemmin Fordin V8-moottoreilla.

Wimille kuoli tammikuussa 1949 vain 40-vuotiaana Buenos Airesin Grand Prix´n harjoituksissa Simca-Gordinin kuljettajana. Hänet on haudattu Cimetière de Passyyn Pariisiin.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jean-Pierre Wimille Wikimedia Commonsissa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Jean-Pierre Wimille